”Ainoa vastaus on yhdistää voimat”

 

 

– Tulevaisuuden oppilaitos on juuri niin vahva kuin on sen selkäranka: rehtori ja johtoryhmä. Selkäranka on voimaton, ellei sillä ole päätä, käsiä ja jalkoja – yhteisönsä tukea, avaa professori Aini-Kristiina Jäppinen organisaation anatomiaa.

Kehittämistiimit taas ovat keuhkot, joilla organisaatio hengittää ulkomaailmaan. Näin saadaan impulsseja ja tietoa kehittämisen tueksi.

Koulutusmaailmassa myllertää: vapaan sivistystyön ja toisen asteen rakenneuudistus tuo mukanaan organisaatiomuutoksia, oppilaitosfuusiot jatkuvat kuntien ylläpitämissä kansalaisopistoissa, opetussuunnitelmia puljataan uusiksi ja valtionrahoitus kiristyy kiristymistään.

Nyt vasta kysytäänkin lujaa selkärankaa, tekeviä käsiä ja vahvoja keuhkoja.

– Olen vakuuttunut, että ainoa vastaus on panna voimat yhteen. Se tarkoittaa sitä, että kukin ottaa vastuuta oman panoksensa ja työtehtävänsä mukaan, Jäppinen tulkitsee.

Juuri sitä on yhteisöllinen johtaminen.

Jatkuvassa liikkeessä

Yhteisöllinen johtajuus on yhteisön sisäinen, jatkuvasti muuttuva tila. Jäppisen mukaan se on vaativa, sitoutumista edellyttävä prosessi, joka ei tule ilmaiseksi.

– On siedettävä yhteisön moniäänisyyttä, ristiriitoja ja erimielisyyksiä. Se, mitä saadaan tilalle, on kuitenkin vaivan arvoista: yhteisöllä on yhteinen suunta, ja jokainen tekee sitä, mitä kuuluukin.

Omat jutut

  • "Istumatyön vastapainoksi kävelen, vesijuoksen, vesijumppaan ja pyöräilen."
  • "Luen työkirjallisuutta ja hengellisiä kirjoja, joista saan virikettä sisäiseen kasvuun."
  • "Kun kysytään, mikä elämässä on tärkeintä, aloitan aina viidestä lapsenlapsestani. Virkkaan heille pehmoleluja omista malleistani.”

Nyt näin ei aina ole.

– Moni johtaja on yksin. On hirveä työmäärä, taloudellinen vastuu, henkilöstövastuu ja vastuu yhteyksistä sidosryhmiin ja työelämään, Jäppinen sanoo.

Moneen suuntaan harottavalla työnkuvalla on hintansa.

– Tärkein, pedagoginen johtajuus, on ihan lapsipuolen asemassa. Vaikka johtajilla on varmasti osaamista, kokemusta ja tietotaitoa, aikapulan vuoksi he eivät pysty käyttämään sitä siinä määrin kuin haluaisivat.

Työyhteisön kehittämistä käsittelevässä kirjassaan Onnistu yhdessä (PS-kustannus, 2012) Jäppinen puhuu ’yhteisöllisyyden ytimestä’. Sitä voi kutsua organisaation sydämeksi.

– Ydin tai sydän koostuu yhteisön kaikkien jäsenten tiedoista, tunteista ja tahdosta. Kun ne ovat oikeassa suhteessa toisiinsa nähden, tasapainossa keskenään, yhteisöllisellä johtajuudella on mahdollisuudet toteutua käytännön opetustyössä ja tuottaa hedelmällistä oppimista.

Opiskelija on tärkein

Maan ensimmäisenä koulutusjohtamisen professorina Aini-Kristiina Jäppinen pääsee kehittämään yhteisöllistä johtamista monen alan toimijoiden kesken. Hänen odotetaan raottavan ovia professuurin kotipaikasta, Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnasta muiden alojen tutkimukseen.

Työmatkalla Lohjalta Jyväskylään ehtii vaikka virkata nallen lapsenlapselle.

Koti Lohjalla, työ Jyväskylässä. Matkalla ehtii vaikka virkata nallen lapsenlapselle.

– Koulutusjohtaminen koskee kaikkia aloja, kaikkea elämänlaajuista oppimista ja kaikkia koulutusasteita, rajapintojen professori sanoo.

Oma, vaativa johtajuuden lajinsa on miljoonaa asiakasta vuosittain palveleva vapaa sivistystyö.

– Ihmiset tulevat opiskelemaan niin erilaisin motiivein, taustoin ja tavoittein, Jäppinen perustelee.

Hän uskoo, että yhteisöllisellä johtajuudella tarjontaa ja koulutusta on mahdollista yhä paremmin suunnata kohderyhmille.

– Voidaan ottaa koko synergiahyöty opiskelijoiden hyväksi, kun on selvä käsitys erityyppisten opiskelijoiden oppimistavoitteista.

Merkityksellisyyden kokemus

Aini-Kristiina Jäppisellä on mittava kokemus tutkimuksesta ja eri tutkimuslaitoksista: Suomen Akatemiasta, Koulutuksen tutkimuslaitoksesta ja Soveltavan kielentutkimuksen laitoksesta. Uralla on syntynyt yhdeksän monografiaa, yksi toimitettu teos, kolmattakymmenettä tiedeartikkelia ja lukuisia muita tiedetekstejä.

– Kiehtovinta työssä on kenttä, joka kytkeytyy ihmisiin, yhteiskuntaan ja työelämään, professori sanoo.

Jos hän saisi korjata yhden asian maailmassa, se olisi merkityksellisyyden kokemusten luominen ihmisille. Koulutus on avainsana.

– Jokaisen kuuluu kokea, että omalla elämällä on tarkoitus, että kuuluu johonkin ja on tarvittu. Totta kai tiedän, että voin tehdä vain pienen osan, mutta voin välillisesti olla mukana helpottamassa ihmisten pääsyä omaan elämäänsä.

Kuva: Tarja Vänskä-Kauhanen / Jyväskylän yliopisto

The post ”Ainoa vastaus on yhdistää voimat” appeared first on Souli.