”Hiljaisuus on jokaisen oikeus”

 

Itä-Pasilan kerrostalojen ja Kumpulan toimistorakennusten välissä on puistosuikale, jossa arkiaamuna kuulee puunlehtien havinan [10 dB] ja Mäkeläntieltä kantautuvan liikenteen huminan [55−75 dB].

− Aika sopiva paikka vetäytyä lukemaan kirjaa tai paeta avokonttorin hälinää [50−60 dB], Outi Ampuja miettii.

Se käy vaivatta, sillä ihan kulmilla, Kumpulantiellä on hänen työpaikkansa Trafi. Liikenteen turvallisuusviraston erityisasiantuntijana työskentelevä Ampuja haluaa havahduttaa ihmisiä vaatimaan laadukkaampia ääniympäristöjä ja hiljaisuutta.

Näin luot opiskelurauhaa

  • Suosi pienryhmätyöskentelyä.
  • Pidä pieniä taukoja sopivin välein.
  • Hakeudu luokasta hiljaisiin tiloihin.
  • Vaali hiljaisuutta päivässäsi.

Asiasta onkin syytä pitää meteliä, sillä melu käy terveydelle ja  hyvinvoinnille. Riskirajat tiedetään: Kahdeksan tuntia 85 desibelin ääniympäristössä vaurioittaa kuuloa pysyvästi. Kun mittari heilahtaa 120 desibeliin, sekuntikin on liikaa.

Jos joutuu viettämään päivänsä liiallisessa hälyssä, luultavasti nukkuu huonosti ja voi sairastua sydän- ja verisuonitauteihin.

− Melulle altistuminen aiheuttaa stressiä, ja äkilliset melupiikit heikentävät keskittymistä. Silloin huomio karkaa itse asiasta melun lähteeseen, Ampuja antaa esimerkin.

Totta. Kun yrittää syventyä avokonttorin sopessa raporttiin, huomiosta kilpailevat ovikellon pärinä [60 dB]  ja taukotilasta kantautuva puheensorina [40−50 dB]. Liittyisikö työtovereiden seuraan vai piipahtaisiko pihalla haukkaamassa happea?

− Hälyisässä ääniympäristössä työskentelyä kannattaa tauottaa säännöllisin väliajoin. Jo viiden − seitsemän minuutin paussi elvyttävässä ympäristössä laskee verenpainetta, Ampuja vinkkaa.

Melu tyhmistää meidät

Erityisen suuri merkitys ääniympäristöllä on silloin, kun pitää oppia uusi juttu. Espanjan sanalistaa tankatessa ajatus karkaa pienestäkin virikkeestä muualle, eikä Platonin ideaopin sisäistäminen käy hälyssä yhtään paremmin.

Voiko sanoa, että melu tyhmistää meidät?

− Melulle altistuminen heikentää lyhytkestoisen muistin toimintaa ja siten asioiden omaksumista. Jatkuva altistuminen esimerkiksi kovalle liikenteen melulle voi esimerkiksi viivyttää lapsen lukemaan oppimista ja vaikuttaa tämän kognitiivisiin taitoihin, Ampuja sanoo.

On silti yksilöllistä, kuinka paljon melu heikentää oppimista. Hälyisästä oppimisympäristöstä kärsivät etenkin ne, joilla on alentunut kuulo tai oppimisvaikeuksia tai jotka opiskelevat vieraalla kielellä, kuten maahanmuuttajat.

− Niin kutsutut meluherkät aistivat häiriöäänet herkimmin. Heitä on aikuisista jopa nelisenkymmentä prosenttia, joten ei voi puhua mistään pienestä vähemmistöstä, Ampuja sanoo.

Kuiskaus on sopiva raja

Oppimisen ja ääniympäristön yhteyttä on tutkittu paljonkin. Aihetta käsitellään myös Huutoja hiljaisuuteen -kirjassa [Gaudeamus 2014], jonka Outi Ampuja toimitti yhdessä lääketieteen tohtorin Miikka Peltomaan kanssa.

Tutkijoiden tieto on muovautunut suosituksiksi: opetustiloissa ohjearvo on 35 desibeliä, kuiskauksesta syntyvä ääni. Se rikkoutuu herkästi, kun koulun ohi ajaa bussi [70−80 dB] tai keskustelu yltyy vilkkaaksi [75 dB].

− Opetustiloihin sisälle ei saisi kantautua jatkuvaa ohjearvot ylittävää melua, tutkija huomauttaa.

Eri aineiden opiskelu nostaa melutasoa eri tavoin. Esseeryhmässä rapisevat vain tietokoneen näppäimet [55 dB], mutta teknisen työn luokassa soiva sähköpora [84−100 dB] nostaa melutason riskirajoille. Musiikkiluokassa bändi treenaa [90−135 dB] korviensa kustannuksella, eikä kuulosuojaimista olisi haittaa viulistillekaan [84−104 dB] .

− Olisi hyvä, jos musiikinopettaja harrastajiakin ohjatessaan ottaisi puheeksi kuulon suojaamisen  ja sen, että korvalle pitää myös tarjota lepoa, Ampuja sanoo.

Hiljaisuutta saa vaatia

Laadulla on hintansa, ääniympäristössäkin. Siksi on vielä matkaa siihen, että ohjearvot ja suositukset toteutuvat arjessa.

− Akustiikka on usein kustannuskysymys, josta toisinaan päätetään säästää, kun rakennetaan uusia opetustiloja tai korjataan vanhoja, Outi Ampuja sanoo.

Hätäratkaisuna kaikuisaa tilaa voi sisustaa verhoilla, mutta se ei korjaa ongelmaa. Tarvitaan seinäkkeitä, tekstiilimattoja, ääntä imeviä pintamateriaaleja ja kokonaisvaltaista akustista suunnittelua tilan käyttötarkoituksen mukaan.

− Aikuiset sentään osaavat vaatia ympäristöltään hiljaisuutta toisin kuin lapset ja nuoret.

Entä auttaisiko, että vetää luurit korvilleen ja pakenee luokkatilan hälyä musiikkiin [50−120 dB]? Musiikkipalvelu Spotifyssahan on jos jonkinlaisia opiskeluun tarkoitettuja soittolistoja.

Jollekulle musiikin kuuntelusta saattaa ollakin hyötyää opiskelurauhan luomisessa, Ampuja myöntää. Hänelle itselleen, harrastajamuusikolle, keino ei kuitenkaan tepsi.

− Soitan kitaraa. En pysty kuuntelemaan musiikkia vain taustalla, vaan huomioni ohjautuu musiikkiin.

Sen sijaan Outi Ampuja lataa akkujaan musisoimalla. Silloin kitarasta lähtee bluesia ja rokkia.

− Ja keikoille [115 dB] otan aina mukaan korvatulpat.

The post ”Hiljaisuus on jokaisen oikeus” appeared first on Souli.