”Kieli opitaan mielekkäässä kontekstissa”

 

Uuden kielen opetteleminen vaatii aikaa ja ponnistelua, etenkin jos opiskelija ei osaa lukea eikä kirjoittaa omalla äidinkielellään. DialogWeb kävi tapaamassa Qarin ”Q” Frankeria, pitkän linjan NVL-aktiivia, joka tietää lähes kaiken luku- ja kirjoitustaidon perusteiden opettamisesta aikuisille.

 
”Kohderyhmämme on kaikkein kauimpana työmarkkinoista. Meidän mielestämme myös yhteiskunnallisten taitojen, kuten hyvän vanhemmuuden, oppiminen on arvokasta. Osallisuuden ei pidä edellyttää työllistymistä”, sanoo Qarin ”Q” Franker. Valokuva: Marja Beckmann

”Hei, olet soittanut Q:lle”, hän sanoo puhelinvastaajaviestissään. 

NVL:n lukutaitoverkosto Alfarådetin jäsen ja tärkeä vaikuttaja Qarin Franker kastettiin alkujaan Kariniksi. Yhdentoista vuoden iässä hän kuitenkin alkoi miettiä nimeään ja harjoitella allekirjoitustaan. Silloin hän keksi, että Karinin voisi kirjoittaa Q:lla. Sittemmin hän halusi olla nimeltään vain Q. 

– Anoin väestörekisteristä lupaa vaihtaa nimeni Q:ksi, mutta anomukseni hylättiin sillä perusteella, että Q on kirjain eikä nimi. Perustelin kantaani sillä, että YK:n pääsihteerinä oli silloin U Thant, mutta perustelua ei hyväksytty. 

Myöhemmin kävi ilmi, että burmalaisessa nimessä U Thant esiintyvä U on kohteliaisuutta ilmaiseva etuliite, vähän kuin ”herra”. Qarin joutui tekemään kompromissin ja muuttamaan nimensä Qariniksi. Hänen ystävänsä kutsuvat nykyisin häntä Q:ksi, mutta opiskelijoille hän yleensä esittäytyy nimellä Qarin. 

DialogWebin toimittaja on matkannut Göteborgiin tapaamaan Qarin Frankeria, koska tämä on pian jäämässä eläkkeelle toimittuaan monta vuotta NVL:n lukutaitoverkosto Alfarådetissa. Verkoston toimialana on luku- ja kirjoitustaito-opetus, joka on suunnattu vähän tai ei lainkaan kouluja käyneille aikuisille. 

Valitsen mielelläni toisin kuin muut ihmiset 

Aurinko paistaa, kun kuljemme ylös mäkeä raitiovaunupysäkiltä kohti Göteborgin yliopiston humanistista tiedekuntaa. Kävellessämme Göteborgin taidemuseon ohi Qarin kertoo, että museo valmistui vuoden 1923 maailmannäyttelyn alla. Silloin paikalla oli myös köysirata, joka johti vasta-avattuun Lisebergin huvipuistoon. Liseberg ja museo ovat jäljellä mutta köysirata ei. Mäkistä katua reunustavat alppiruusupensaat ja lummelampi. 

Haluan vielä palata Q-nimeen, joten kysyn, kertooko se haastateltavani mielestä jotain hänen persoonallisuudestaan. Onko hän sellainen ihminen, joka haluaa kulkea omia polkujaan?

– Se saattaa kyllä pitää paikkansa. Tämä näkyy myös kiinnostuksen kohteissani: ei ole kovinkaan monta muuta, jotka tutkivat juuri minun tutkimusaihettani tai kirjoittavat siitä, Qarin toteaa. 

Mihin tarkoitukseen koulua pitäisi käyttää? 

Qarin Franker opiskeli ensin ala-asteen opettajaksi. Opiskeluaikana hän törmäsi Ulrika Leimariin, joka esitteli uuden luku- ja kirjoitustaidon opetusmenetelmän LPP: lukemaan puheen perusteella. Menetelmä perustui siihen, että lapset saivat kertoa omia tarinoitaan ja lukukoodia ruvettiin ratkaisemaan lasten oman puhekielen perusteella.

Toisena inspiraation lähteenä toimi Paulo Freiren kirja Sorrettujen pedagogiikka, joka ilmestyi 1970-luvun puolivälissä. Nykyisin jotkut kyseenalaistavat teoksen radikaalit sosialistiset viittaukset, kun taas toisten mielestä Freiren ajatukset jälleen ajankohtaisia osaamiserojen kasvaessa yhteiskunnassa. 

– Sekä Leimar että Freire ovat olleet pedagogiikan uranuurtajia ja kyseenalaistaneet koulun käyttötarkoitusta. Kaikilla on oikeus saada kehittää kriittistä lukutaitoaan, ja koulun on oltava kaikkien saavutettavissa, Q Franker sanoo.  

Afrikan-matka

– Heti opintojen loputtua matkustimme neljän hengen kaveriporukalla englantilaisella matkailuautolla Afrikkaan. Yhden ystävämme isä toimi lähetyssaarnaajana ja mosambikilaisten kaivostyöläisten opettajana Etelä-Afrikassa, ja totesimme: ”Ajetaan sinne!”

Sanottu ja tehty. Matka alkoi syyskuussa ja päättyi seuraavan vuoden toukokuussa. Euroopan ja Afrikan halki matkustaessamme kohtasimme paljon erilaisia ihmisiä ja ympäristöjä ja opimme paljon itsestämme. Kehityimme ja saimme uutta ymmärrystä siitä, miten ihmisten erilaiset elinolosuhteet vaikuttavat heidän toimintaansa ja mahdollisuuksiinsa.  

Luku- ja kirjoitustaidon opetusta kunnallisessa aikuiskoulutuksessa 

Matkan jälkeen Qarin Franker aloitti työuransa Tukholmassa sijaitsevissa Fittjan ja Hallundan lähiöissä. Silloin, 1970-luvulla, maahanmuuttajia tuli Chilestä, Turkista ja Syyriasta, ja heidän joukossaan oli muun muassa paljon assyrialaisia. Q oli tavannut opettajankoulutuksessa avopuolisonsa, joka työskenteli samassa lähiössä.

– Kunnallisen aikuisoppilaitoksen rehtori otti yhteyttä avomieheeni ja kysyi: ”Eikös sinun rouvasi hallitse ne luku- ja kirjoitusopetusjutut?” Assyrialaislasten vanhemmat halusivat oppia lukemaan ja kirjoittamaan, joten minä ryhdyin opettamaan heitä silloisessa aikuisten perusopetuksessa, joka vastasi luokka-asteita 1–6.  
Siihen aikaan ei ollut olemassa ruotsi toisena kielenä -opetusta eikä maahanmuuttajien ruotsinopetusta, ja kaikki oppikirjat lähtivät siitä oletuksesta, että opiskelijat osasivat jo lukea. 

– Minun oli kehitettävä suuri osa oppimateriaaleista itse ja yhdessä aikuisopiskelijoideni kanssa, Q kertoo. 

Muutamaa vuotta myöhemmin hän muutti Göteborgiin ja alkoi työskennellä aikuisten perusopetuksen ja maahanmuuttajien ruotsin opetuksen parissa. 

Vuonna1986 Ruotsissa otettiin käyttöön maahanmuuttajien ruotsin opetuksen (SFI) kansallinen opetussuunnitelma, johon sisältyivät perustason SFI ja täydennys-SFI. Qarin Franker alkoi kirjoittaa Ruotsin kouluasioiden virastolle Skolverketille kommentteja koskien opiskelijoita, joilla oli vain vähän tai ei lainkaan koulutusta. Hänen kommentteihinsa sisältyi suosituksia ja ehdotuksia siitä, millaisia työskentely- ja lähestymistapoja opettajat voisivat käyttää työskennellessään näiden opiskelijoiden kanssa.    

Q Franker alkoi rakentaa verkostoa, joka koostui tämäntyyppisten opiskelijoiden kanssa työskentelevistä opettajista, oppilaitosten johtajista ja tutkijoista.  Työssä tarvittiin erilaista pedagogiikkaa kuin lasten kanssa ja perinteisistä poikkeavia opetustapoja. 

Q aloitti läheisen yhteistyön kollegansa Ingrid Skeppstedtin kanssa, ja yhdessä kaksikko alkoi järjestää aikuisten lukutaito-opettajina toimiville suunnattuja konferensseja.  

Kiinan kielen iltakursseja 1980-luvulla 

– Silloin opin paremmin ymmärtämään, miten vaikeaa kielen opettelu on, kun ei hallitse edes sen kirjoitusmerkkejä. Se vaatii todella paljon tarmoa ja aikaa.

Opiskelit siis vierasta kieltä siksi, että ymmärtäisit paremmin opiskelijoitasi? 

Q miettii hetken ja nyökkää. 

– Ehkäpä niin. Osa rehtoreista oli sitä mieltä, että opiskelijamme edistyivät kovin hitaasti. He eivät ymmärtäneen, miten monimutkaista koulutyö oli opiskelijoillemme - että he eivät jaksaneet pelkästään lukea ja kirjoittaa kello 9–14, vaan meidän piti tehdä myös muuta. Toimme opetustiloihin ompelukoneita ja teimme ruokaa. ”Pitääkö teille maksaa siitä, että leikitte kaikki päivät?” kysyi eräs rehtori. Tuohduin siitä kovasti. 

Alettuaan työskennellä opettajankouluttajana Göteborgin yliopistossa Q kutsui useaan otteeseen pelkästään persian kieltä puhuvan kollegansa pitämään opiskelijoille luennon.

– Tarkoitus oli saada heidät tajuamaan, miten vaikeaa on, kun ei ymmärrä uutta kieltä puhuttuna eikä kirjoitettuna. He olivat ihan poikki jo kahdenkymmenen minuutin kuluttua. Silloin kestää kauhean kauan sanoa ihan yksinkertaisiakin asioita, vaikkapa ”Nimeni on Qarin, mikä sinun nimesi on?”

Väitöskirjan synty

Q Franker jatkoi oman alansa asiantuntijatehtävissä ja oli mukana laatimassa nykyistä SFI-mallia, jossa opiskelijalle valitaan kolmesta eri opintopolusta sopiva pohjatietojen perusteella. Q:n työ keskittyy opintopolkua 1 kulkeviin, joita on noin 15 % opiskelijoista, kun taas polun 2 ja 3 opiskelijat muodostavat kumpikin noin 40–45 % kokonaisopiskelijamäärästä. 2000-luvun puolivälissä Q alkoi kirjoittaa tekstiä, josta lopulta tuli hänen väitöskirjansa: ”Litteracitet och visuella texter – Studier om lärare och kortutbildade deltagare i SFI” (Lukutaito ja visuaaliset tekstit – tutkimuksia SFI-opetuksen opettajista ja vähän koulutetuista osallistujista). 

– En oikeastaan nähnyt itseäni tutkijana. Viihdyin opettajankouluttajana, eikä kukaan suvustani ollut koskaan väitellyt tohtoriksi. Mutta sitten ruotsi toisena kielenä -oppiaine sai ihka ensimmäisen professorinsa, Inger Lindbergin, joka päätyi tänne Göteborgiin. Olin ollut mukana tekemässä muutamaa selvitystä aikuiskoulutuksesta ja maahanmuuttajien ruotsin opetuksesta ja päässyt siten tutustumaan paremmin yliopistoon ja tutkijayhteisöihin. Kun Inger tuli tänne, haimme hankerahoitusta ja saimme tilaisuuden toteuttaa hankkeen, joka koski vähän koulutettujen opiskelutilannetta. Kirjoitin aiheesta lisensiaatintutkielman, joka on puolet tohtorintutkielmasta, ja sitten minusta tuntui että halusin jatkaa aiheeseen syventymistä.  

Väitöskirja käsitteli muun muassa sitä, miten tärkeitä kuvat ovat viestinnässä. Q tarkasteli vaalijulisteita ja tutki sekä analysoi eri tapoja katsoa ja tulkita kuvia sekä kuvan ja tekstin yhteisvaikutusta viestissä. 

Kysyn Q:lta, onko hän kohdannut yllätyksiä tavatessaan ihmisiä, jotka ovat tulleet Ruotsiin luku- ja kirjoitustaidottomina. 

– Ihmisillä on niin paljon muita taitoja ja muita oppimistapoja. On helppoa erehtyä luulemaan, että koska he eivät osaa kirjoittaa niin he eivät osaa myöskään vaikkapa laskea tai ratkaista ongelmia. Mutta he vain käyttävät eri tapoja. Yhtä ja samaa ratkaisumallia ei tarvitse eikä pidä tuputtaa kaikille; on olemassa enemmän kuin yksi keino. 

Q Frankerilla on työssään kolme avainsanaa:

• Kunnioitus: ihmisten osaamista ja identiteettiä tulee kunnioittaa, mikä tarkoittaa esimerkiksi että heidän tulee saada käyttää kaikkia osaamiaan kieliä koulussa. 

• Mielekkyys ja käytettävyys: työskennellään itselle tarpeellisten asioiden parissa ja kieli asetetaan mielekkääseen kontekstiin. 

• Osallisuus ja vastuu: Opettajan ei pidä opettaa, vaan jokainen oppija osallistuu tuettuna oppimisensa muokkaamiseen ja ottaa yhä aktiivisemman roolin.  

Alfarådet-verkosto perustetaan  

Q Frankerin luotsaamat lukutaitokonferenssit pidettiin alkuun Göteborgissa Nordens folkliga akademi -oppilaitoksessa. Konferenssit olivat aina suosittua, ja suuren kysynnän vuoksi niitä järjestettiin sekä syksyisin että kesäisin. Verkosto laajeni Ruotsin rajojen ulkopuolelle

– Meidän mielestämme tämän kohderyhmän koulutustarpeista ei ollut tarpeeksi tietoa. Järjestimme tapaamisen, johon kokoontui joukko eri tasoilla työskenteleviä pohjoismaalaisia, ja sen seurauksena perustettiin Alfarådet. Verkoston ensimmäinen konferenssi järjestettiin Kungälvissä, Nordiska folkhögskolanissa syyskuussa 2006.                 . 

Konferenssiin osallistui Antra Carlsen, vuonna 2005 perustetun Aikuisten oppimisen pohjoismaisen verkoston (NVL) pääkoordinaattori. Siitä lähtien Alfarådet on ollut osa NVL-verkostoa. Alfarådet on myös tehnyt yhteistyötä toisten NVL-verkostojen, kuten vankilaverkoston, kanssa. 

– Vankilaverkosto laati kartoituksen vankilassa olevien koulutustasosta, mutta 30 % vangeista ei vastannut lähetettyyn kyselyyn, ja verkosto epäili, etteivät he osanneet lukea ja kirjoittaa. Me pystyimme tukemaan verkostoa antamalla tietoa ja järjestämällä täsmäkoulutusta opettajille, jotka tapasivat pohjoismaisissa vankiloissa kouluja käymättömiä vankeja.  

Kysyn, onko Qarin erityisen ylpeä jostain NVL:n aikaisesta saavutuksestaan.

– Osaamiskuvauksesta, joka on tarkoitettu peruslukutaito-opettajille suunnattujen kurssien ja koulutusten suunnitteluun. Laadimme kuvauksen eri pohjoismaista kotoisin olevien opettajien kanssa käymiemme keskustelujen pohjalta. Kuvaus tekee näkyväksi työn monimutkaisuuden, ja se on käännetty useille kielille ja on käytössä EU:ssa. 

Mistä osaamisesta sinulla on ollut eniten hyötyä pohjoismaisessa yhteistyössä?

– Tunnen hyvin tämänhetkistä tutkimusta, ja minulla on kokemusta opettajankoulutuksesta sekä opettajien osaamisen kehittämisestä. Minulla oli myös jo Alfarådetin käynnistyessä kokemusta konferenssien järjestämisestä. Olen hyvin kiinnostunut lukutaitoon liittyvän tutkimuksen ja teoriatiedon soveltamisesta konkreettiseen pedagogiikkaan, ja siihen Alfarådet on täydellinen foorumi, Qarin Franker kertoo. 

Neljästoista konferenssi pidetään Suomessa

Huhtikuun alussa järjestetään siis Alfarådetin 14. konferenssi, joka pidetään Hanasaaren kulttuurikeskuksessa Suomessa.

– Olemme huomanneet, että opettajien ja oppilaitosten henkilökunnan on vaikeampaa päästä osallistumaan konferensseihin ja lisäkoulutukseen. Tämä johtuu muun muassa kilpailuttamisesta, lyhytjännitteisestä koulutusnäkemyksestä. Kolmasosa Ruotsin aikuiskoulutusyksiköistä on nykyisin yksityisiä. Niiden sopimusajat ovat lyhyitä, 2–3 vuotta, ja vain harva niistä tarjoaa koulutuspolku 1:een kuuluvaa opetusta. Oppilaitosten johto ei tiedä, voidaanko niissä jatkossakin tarjota koulutuspolku 1:n koulutusta. Niinpä he epäröivät, kannattaako näihin opettajiin panostaa, koska heitä ei välttämättä enää tarvita sopimusajan loputtua

Tanskassa taas asioihin vaikuttavat erityyppiset poliittiset päätökset, kuten huomattavasti ankarampi maahanmuuttopolitiikka sekä vaatimus tanskan kielen kokeiden läpäisemisestä, joka syrjii vähän koulutettuja. Islannissa ja Färsaarilla on jonkin verran kiintiöpakolaisia sekä työn perässä tai avioliiton kautta maahan muuttaneita. 

Alfarådetin konferensseihin ei tähän asti ole osallistunut kovin paljon suomalaisia, mikä johtunee lähinnä kielestä.

– On hauskaa päästä nyt tapaamaan suomalaisia lukutaito-opettajia heidän kotikentällään, sanoo Qarin Franker. Hän itse pitää kolmannen konferenssipäivän lopetusluennon.

– Esitykseni otsikko on Resurser och praktiker – att tillsammans bygga upp en hållbar litteracitet (Resurssit ja käytänteet – miten rakennetaan yhdessä kestävää lukutaitoa). Haluan inspiroida opettajia luomaan luovaa, identiteettiä tukevaa lukutaito-opetusta. Aion esitellä uuden mallin, jossa oppijoiden resurssit kuljettavat eteenpäin neljän eri käytänteen tai osa-alueen kehitystä ja näistä neljästä osasta yhdessä muodostuu jokaiselle oppijalle käyttökelpoinen lukutaito. 

Eläkepäivät lähestyvät

Qarin Franker on 66-vuotias ja jäämässä eläkkeelle. Tavatessamme Göteborgin yliopistolla hänellä on siellä edelleen työpiste, mutta hän ei juuri enää käytä sitä. Kulkiessamme yliopiston käytävillä moni kollega haluaa pysähtyä juttelemaan. 

– Minulla riittää vielä intoa. Suunnittelen muun muassa kirjoittavani kirjan monikielisten aikuisopiskelijoiden peruslukutaito-opetuksesta käytettäväksi opettajankoulutuksessa ja täydennyskoulutuksessa. Haluan hyödyntää niitä kokemuksia, joita olen saanut työskennellessäni kielenoppijoiden, opiskelijoiden ja opettajien kanssa, ja yhdistää ne tuoreeseen tutkimustietoon. Olen mukana Alfarådetissa vuoden 2019 loppuun ja uskon löytäväni työlleni kiinnostuneen jatkajan omalta laitokseltani. 

– Jossain vaiheessa on jätettävä ohjat toisille osaajille, jotka osaavat sekä johtaa verkostoa että kehittää sitä rakentavasti. Verkosto on ollut upea esimerkki inspiroivasta pohjoismaisesta yhteistyöstä, josta on koitunut minulle paljon iloa ja hyötyä kaikkina näinä vuosina joina olen saanut osallistua siihen. 

Faktaruutu

MediaHandler (3).jpg

Nimi: Qarin Franker, kutsumanimeltään Q, 66 vuotta, Ruotsi

Ammattinimike: Ruotsi toisena kielenä -oppiaineen yliopistonlehtori Göteborgin yliopistossa.

Korkein muodollinen koulutus: Filosofian tohtorin tutkinto kielididaktiikasta. 

Rooli NVL:ssä ja muissa pohjoismaisissa yhteyksissä: Toinen Alfarådetin hallituksen kahdesta ruotsalaisesta verkostoedustajasta. 

Pohjoismaisia työtehtäviä parin viime vuoden ajalta: Esimerkiksi Alfarådetin kolmastoista konferenssi Helsingørissä vuonna 2017, useita Alfarådetin asiantuntijatapaamisia, viranomaisille suunnattu pakolaisaiheinen koulutus Färsaarten Torshavnissa. 

Lisää aiheesta

Lisätietoa 14. pohjoismaisesta lukutaitokonferenssista: https://nvl.org/content/Den-fjortonde-nordiska-konferensen-om-alfabetisering-grundlaggande-litteracitet
Peruslukutaito-opettajien osaamiskuvaus (ruotsiksi): https://nvl.org/Content/Kompetensbeskrivning-av-larare-i-grundlaggande-litteracitet-for-vuxna-med-andra-modersmal-an-de-nordiska