”Myötätunto tekee tilaa tunteille”

 

 

Helsingin piispan päivät täyttyvät tapaamisista, ja siihen on syynsä: kirkon kuuluu olla siellä, missä ihmiset ovat.

Askola käy vanhusten hoitolaitoksissa, päiväkodeissa, tehtaissa ja toreilla ja ottaa ihmisiä vastaan virka-asunnossaan Johanneksen kirkon kupeessa.

Irja Askola

  • ikä: 61
  • kotipaikka: Helsinki
  • työ: Helsingin piispa
  • haave: ”Olisi ihana laulaa taas kuorossa kuten lapsena. Laulaisin lastenlauluja ja maakuntalauluja silkasta laulamisen ilosta.”

− Seurakuntalaisia, mediaa, järjestöihmisiä, yritysjohtajia, kaikenlaisia ihmisiä kerjäläisistä kenraaleihin, hän kuvaa tapaamisia.

Läsnäolo ja lepo

Jokainen tapaaminen on mahdollisuus oppia uutta, toisista ja itsestä. Takana Askolalla on neljä opettavaista, työntäyteistä, kiehtovaa, kuormittavaa, kiireistä ja innostavaa piispan vuotta.

− Entistä vähemmän niputan ihmisiä esimerkiksi nuoriin tai vanhuksiin. Ihmisten elämässä on niin erilaiset rytmit ja värisävyt.

Kun piispan tehtävät vaativat täydellistä läsnäoloa, tarvitaan levähtämisen paikkoja. Sitä varten on kirjallisuus.

− Olen kirjojen ja sanojen rakastaja, Askola tunnustaa.

Kirjoittaminen on hänelle hengittämistä. Sanat muovautuvat saarnoiksi, puheiksi, kannanotoiksi, kirjelmiksi.

− Ja joka sunnuntai kirjoitan Facebook-sivulleni rukouksen tai runon, kertoo useita runokokoelmia julkaissut piispa.

Avoimuuden asenne

Yhtä tärkeää kuin kirjoittaa on lukea toisten tekstejä. Lukemisen ilon Irja Askola löysi aikoinaan lähikirjastosta.

− Ilman Lauritsalan kirjastoa ja sen ihania kirjastotätejä en olisi se, mikä olen, eteläkarjalaisen kauppalan kasvatti sanoo.

Kirjoista voi Askolan mielestä oppia, miten muut elävät ja ajattelevat. Ymmärryksestä kasvaa myötätunto, kyky eläytyä toisen osaan. Ja juuri sitä tarvitaan nyt, kun median otsikot huutavat eripuraa, epidemiaa, syrjäytymistä, lamaa ja sotaa.

− Myötätunto vaatii avoimuutta ja herkkyyttä joka suuntaan.

Parhaiten myötätuntoa oppii Askolan mielestä, kun katsoo maailmaa lapsen silmin. Sen osaa Astrid Lindgren, joka on kulkenut mukana lapsesta lähtien.

− Ronja ryövärintytär kuvaa, kuinka huiman kuilun yli vihoittelevat ihmiset tekevät sovinnon ja löytävät ystävyyden huikea kasvutarina.

Muuten Askola samastuu Saariston lapsiin, jonka perheet ovat lohdullisen keskeneräisiä ja todellisuudet sopivan epäsopivia.

− Tunnistan kirjan hahmoista itseäni. Minussa on sekä huolehtivaa Malinia että huoletonta Pampulaa.

Kuvaamisen taito

Irja Askola sanoo, että myötätunto ei määritä vaan tekee tilaa tunteille: ilolle, surulle, vihalle. Se on taitoa katsoa arvottamatta ja arvostelematta. Sen taidon osaa esimerkiksi Eeva Kilpi evakkokarjalaisuuden teemoineen.

−  Kilpi ilmentää teoksissaan, esimerkiksi Elämän evakossa, syvää inhimillisyyttä. Hän on niin totta: ei ota kantaa vaan pelkästään kertoo, miltä eläminen tuntuu.

Samasta myötäelämisen taidosta Askola kiittää Finlandia-palkittua prosaistia Ulla-Lena Lundbergia.

− Hän ei jaa ihmisiä hyviin ja pahoihin vaan kertakaikkisesti vain näyttää, että ihminen on tällainen. Marsipaanisotilaassa Lundberg kuvaa sota-ajan kotirintamaa, minulle aivan outoa maailmaa.

Sekin on näet tärkeää, että lukemalla kaunokirjallisuutta voi paikata kokemuksia, joista ei muuten pääsisi osalliseksi. Sivistys versoo uteliaisuudesta.

− Sivistys on avautumista sille, että elämä on enemmän kuin minä ja minun tonttini, Irja Askola sanoo.

The post ”Myötätunto tekee tilaa tunteille” appeared first on Souli.