Hovimaalarin matkassa

 

 

Kappas vain, sehän on Carl Michael Bellman. Mies, joka jätti jälkeensä laarillisen juomalauluja osakuntalaisten ja rapujuhlalaisten iloksi. Ja sävelsi Ukko Nooan, jota jokainen sukupolvi vuorollaan hoilaa.

Mutta miksi iloisena tunnettu runoilija ja säveltäjä on maalauksessa noin vakavana?

Carl Michael Bellman ystävänsä silmin.

Carl Michael Bellman ystävänsä silmin.

− Se teoksessa juuri puhutteleekin, että taiteilija näyttää ystävästään harvoin nähdyn melankolisen puolen. Tarinan mukaan Bellman on järkyttynyt sotatantereelta kuulemistaan uutisista, kertoo amanuenssi Reetta Kuojärvi-Närhi.

Ollaan hänen työpaikallaan, Sinebrychoffin taidemuseossa. Hietalahden torin kulmilla sijaitsevan rakennuksen saleihin on ripustettu  Pehr Hilleströmin (1732−1816) näyttely. Hän oli kustavilaisen ajan arvostetuimpia taiteilijoita.

ESILLÄ ON HARVINAISEN laaja kokoelma, 50 työtä. Taiteilijan elämäntyöstä se on silti vain pieni osa.

− Kaikkiaan teoksia on noin 1 200. Se on melkoisesti, kun ottaa huomioon, että Hilleström ryhtyi maalariksi vasta 38-vuotiaana, eikä hänellä tiettävästi ollut apulaisia, Kuojärvi-Närhi sanoo.

Hän tuntee taiteilijan tuotantoa nyt paljon laajemmin kuin näyttelyhankkeen alkaessa neljä vuotta sitten.

Kaikki irti näyttelystä

  • Pysähdy. ”Katso kuvia rauhassa. Syvenny yksityiskohtiin.”
  • Altistu. ”Anna tilaisuus sellaisellekin taiteelle, josta et ole aiemmin innostunut. Ei tarvitse pakottaa itseään pitämään kaikesta näkemästään.”
  • Syvennä. ”Lue taiteilijasta ja teoksista. Kuuntele aikakauden musiikkia. Osallistu museon järjestämiin työpajoihin. Palaa näyttelyyn verkossa: monilla museoilla on virtuaalikokoelmia."

Vinkit antoi Reetta Kuojärvi-Närhi.

Työrupeaman aikana kuva taiteilijasta syveni ja sai sävyjä, kun amanuenssi kolusi arkistoja, perehtyi kirjallisuuteen ja keskusteli kollegojensa kansa. Ruotsin-kollega Mikael Ahlund teki tutkimustyön ja etsi teokset sikäläisistä kokoelmista.

Lopulta saapuivat teokset pakkauksissaan.

− Kun laatikot avattiin, asiat loksahtivat kohdilleen: tässäkö nämä vihdoin ovat monen vuoden työstämisen jälkeen? Teosten mukana tuli tuulahdus 1700-luvulta − on aivan eri katsoa kuvaa ja aitoa maalausta, kun jo kootkin ovat erilaiset.

AMANUENSSI VERTAA museokäyntiä matkantekoon. Pääsylipulla pääsee toiseen aikaan ja kulttuuriin, omassa kotikaupungissa, vieläpä ekologisesti ja edullisesti.

Kuten matkatoimistosta, näyttelystäkin voi valita sellaisen paketin kuin itse haluaa: Aatelista kiinnostunut osallistuu lukuhetkeen Drottningholmin linnassa. Muodin ystävälle on tarjolla puuteroituja peruukkeja ja kauneuspilkkuja. Teollisuushistoriasta innostunut tutkii uurastusta ankkuripajoissa ja ruukeissa.

Reetta Kuojärvi-Närhi kannustaa altistumaan museossa uudelle.

Reetta Kuojärvi-Närhi kannustaa altistumaan museossa uudelle.

Tai sitten voi uppoutua 1700-luvun porvariston arkeen, Hilleströmin lempiaiheeseen. Tuossa palvelustyttö tarkistaa talikynttilän loisteessa säilöttäviä kananmunia, tuossa nainen nyppii vaatteistaan kirppuja kynttilän valossa.

Yksityiskohtia pursuavat työt vaativat hidastamaan. Muuten jää huomaamatta esimerkiksi, millaiset kortit valtiosihteeri Elis Schröderheimin seurueen rouvalla on kädessään.

− Anna teoksille aikaa ja kuulostele omia tuntemuksiasi, keskustele, jaa kokemuksesi, äläkä säikähdä, vaikka teos ei puhuttelisi sinua sittenkään, Kuojärvi-Närhi vinkkaa.

Hyvä vaihtoehto on sekin, että vain haahuilee saleissa ja pysähtyy, kun jokin asia vangitsee katseen. Näkemästään ei tarvitse hullaantua, mutta kannattaa altistaa itsensä uusille taidekokemuksille. Ei taidehistorian ammattilainenkaan innostu kaikesta.

− Minulle taiteen tehtävä on luoda hyvää oloa ja kohottaa, ei repiä rikki tai mässäillä pahuudella.

LIKI KAKSI VUOSIKYMMENTÄ vanhan taiteen parissa on vakuuttanut Reetta Kuojärvi-Närhen siitä, että aikaan katsomatta ihminen on pohjimmiltaan sama: yhtä leikkisä, raadollinen tai romanttinen.

Esimerkistä käy Lumottu metsä, yksi hänen lempiteoksistaan. Öljymaalauksessa  on selvästikin meneillään jokin kohtaus. On hevosia ja ratsastajia haarniskoissaan. On turnajaiskenttä ja ritarilinna.

− Kohtaus on hovijuhlasta, jota kutsuttiin karuselliksi. Teatterin ystävänä tunnettu kuningas Kustaa III järjesti päiväkausien mittaisia spektaakkeleita, joissa yhdistyivät turnajaiset, naamiaiset ja teatteri.

Taiteilija uransa alussa vuonna 1771.

Taiteilija uransa alussa vuonna 1771.

Siis larppausta, 1700-luvun roolipelaamista?

− Täsmälleen, Kuojärvi-Närhi vahvistaa.

MUSEOSSA HUOMAA, että monelle nykyilmiölle on vastineensa menneisyydessä. Pehr Hilleström esimerkiksi oli aikamme tyyppitapaus, uranvaihtaja. Hän hankki elantonsa kuninkaan hovikutojana ennen kuin ryhtyi maalamaan työkseen.

Taiteilijuutta markkeeraavat omakuvat. Ensimmäisessä hän on nelissäkymmenissä, uuden uran alussa. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin hän on huipulla − piirustustaidon professori ja kuninkaan hovimaalari.

− Pehr Hilleström oli vaatimaton mutta itsevarma. Omakuvassaan hän on napittanut liivinsä auki, eikä teoksessa ole mitään muutakaan asemaan viittaavaa, Reetta Kuojärvi-Närhi tulkitsee.

 

Pehr Hilleström – välähdyksiä 1700-luvun elämästä on esillä Sinebrychoffin taidemuseossa 11. tammikuuta 2015 saakka. Näyttelyyn kuuluu useita yleisötapahtumia luennoista konsertteihin ja työpajoihin.

Kuvat: Nationalmuseum/Tukholma;  Terhi Kouvo

Aiemmin Soulissa:

Väitös: Museo rohkaisee yhteiskehittelyyn

Museovinkkauksen kehittäjä

The post Hovimaalarin matkassa appeared first on Souli.