Hyvä lukija!

 

Koko Euroopan väestö ikääntyy, ja tulemme tarvitsemaan vapaaehtoisvoimia esimerkiksi koulussa ja hoitoalalla hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Vapaaehtoistyön ajatellaan tekevän meistä aktiivisempia ja osallistuvampia kansalaisia. Mutta vapaaehtoistyön tekemisen syynä voi olla myös oma intohimoinen kiinnostus esimerkiksi kulttuuria tai urheilua kohtaan.

Tanskalaisen Randersin kunnan sosiaali- ja työmarkkinajohtaja Knud Aarup on kirjoittanut kirjan ”Vapaaehtoinen hyvinvointiyhteiskunta”. Hänen mielestään kasvavassa eläkeläisten ja varhaiseläkeläisten joukossa on paljon ihmisiä, jotka ovat tarpeeksi hyväkuntoisia voidakseen toimia lisäresurssina esimerkiksi hoitoalalla, jossa he voisivat helpottaa henkilökunnan työtä. Nämä vapaaehtoiset voisivat esimerkiksi auttaa sairaita käymään kävelyllä tai kirjastossa.

Färsaarten artikkeli on katsaus useiden pohjoismaiden vapaaehtoistoimintaan. Lisäksi artikkelissa kerrotaan Punaisen ristin vapaaehtoiskoulutuksesta, jossa opitaan muun muassa pelastamaan henkiä.

Myös Islannin reportaasin aiheena on hengenpelastus. Tutustumme pelastuskuntaan, joka koostuu tuhansista eri-ikäisistä vapaaehtoisista. He auttavat, kun on kyse elämästä ja kuolemasta. Heitä tarvitaan esimerkiksi tulivuorenpurkauksen sattuessa tai pelastamaan lumivyöryn alle jääneitä ihmisiä.

Viron tämänkertaisesta artikkelista ilmenee, että vapaaehtoistyötä tekevät muutkin kuin eläkeläiset ja työttömät, joilla on paljon aikaa. Artikkelissa kerrotaan suurten, monikansallisten yritysten palveluksessa olevista tunnetuista liikemiehistä ja -naisista, jotka luennoivat kouluissa nuorille seksistä ja parisuhteista hivin ja aidsin leviämisen ehkäisemiseksi. Virossa tartunnat ovat vakava ongelma.

Vapaaehtoistyön pontimena voi olla myös kulttuuriharrastus tai halu säilyttää kulttuuriperintöä. Ahvenanmaalla toimii muinaisyhdistys Fibula, joka kertoo ihmisille viikinkien historiasta antamalla heille mahdollisuuden kokeilla erilaista käytännön toimintaa ja järjestämällä pitoja sekä kädentaitokursseja. ”Kaikenlaisessa historiantutkimuksessa on kyse oman paikkansa löytämisestä”, varapuheenjohtaja Gunilla Nilsson toteaa.

Oman paikkansa löytäminen tuntuu olevan tärkeä motivaatiotekijä myös tutkija Ove Sernheden seuraamille maahanmuuttajataustaisille lähiönuorille. Sernhedeä on haastateltu Ruotsin tämänkertaiseen artikkeliin. Nuoret kokevat, että koulu ei kuvaa heidän todellisuuttaan, ja etsivät sen sijaan tietoa itsenäisesti. He levittävät tietoa omassa piirissään sekä myös muille alueen asukkaille hiphop-musiikin ja luentojen muodossa.

Suomen artikkelissa kerrotaan päivystävästä puhelimesta, johon juttukaveria tarvitsevat nuoret voivat soittaa. Folkhälsanilla on myös isosiskotoimintaa, jossa vapaaehtoiset toimivat viisaampina isosiskoina murrosikäisille nuorille. –Haluamme osoittaa hyvää tahtoa ja solidaarisuutta nykyaikana, kun maailmassa on paljon itsekkyyttä. Muiden auttaminen on hyödyksi myös minulle itselleni, sanoo Linda Båskman, yksi vapaaehtoisista.

Norjan artikkelissa referoidun tutkimuksen lähtökohtana ovat järjestöt ja yhdistykset kohtauspaikkoina, joissa informaatio ja tieto välittyy osallistujien kesken ja kehittyy samalla. Toistaiseksi kysymyksiä on vielä enemmän kuin vastauksia Toivottavasti saamme tulevaisuudessa lukea lisää tutkimusta aiheesta

Yhteenvetona voidaan todeta, että monilla pohjoismaalaisilla on selvästi halua muiden auttamiseen. Vapaaehtoistyö tuo usein elämään lisää mielekkyyttä. Sitä paitsi vapaaehtoistyö voi johtaa palkkatyöhön. Sekä Pohjoismaissa että muualla Euroopassa viranomaiset, koulutuksentarjoajat ja työelämätahot järjestävät aiemmin hankitun osaamisen tunnistamista, dokumentointia ja tunnustamista riippumatta siitä, miten tuo osaaminen on hankittu. Niinpä vapaaehtoistyöstä hankittu työkokemus voi hyvinkin olla mahdollista saada arvioiduksi suhteessa formaaliin koulutukseen.