Hyvä lukija!

 

Viime aikoina yhteiskunnissamme on virinnyt kasvava kiinnostus siihen, miten ihmisten osaamista voidaan kartoittaa ja heidän piilevät kykynsä saada esiin.Tällaiset toimenpiteet ovat tärkeitä, sillä niiden avulla voidaan tukea yksilöä ja saada aikaan edistystä, lisätä joustavuutta ja tuoda työmarkkinoille voimavaroja, jotka muuten menevät hukkaan. 

Vuonna 1996 OECD-maiden opetusministerit päättivät kehittää strategioita elinikäisen oppimisen tuomisesta kaikkien ulottuville. Ajatuksena oli, että oppimista tapahtuu kehdosta hautaan. Kyseessä on jatkuva prosessi, joka edellyttää, että arvostamme kaikkia oppimisen muotoja: niin formaalia, nonformaalia kuin epämuodollista oppimista. Tämän asenteen konkreettiset seuraukset alkavat vähitellen näkyä erityisesti Pohjoismaissa. Mutta kuinka pitkälle me oikeastaan olemme päässeet? Formaalien koulutusmuotojen ulkopuolella tapahtuvaa oppimista ei usein vieläkään oikein ymmärretä. Sen näkyväksi tekeminen,  asianmukainen arvointi ja sisällyttäminen laadunvarmistukseen on vaikeaa.

Tämänkertaisen DialogWebin artikkelit valottavat juuri tätä problematiikkaa keskittyen erityisesti loppukäyttäjään – ihmiseen elinikäisenä ja elämänlaajuisena oppijana.

Clara Henriksdotter korostaa artikkelissaan, että laatu johtaa näkyvyyteen. Sillä, että laatu tuntuu nykyisin olevan muotisana, on vain myönteisiä vaikutuksia. Se auttaa suuntaamaan huomion kestävien koulutusmahdollisuuksien kehittämisen tärkeyteen. Laadun käsitteen ydinsisältöön kuuluu, että laatu on kaikkien nähtävissä ja että loppukäyttäjät pystyvät itse näkemään, mikä arvioitavassa asiassa on hyvää. Näkyväksi tekemistä käsitellään myös Arnbjörn Olafssonin artikkelissa, joka käsittelee formaalin koulujärjestelmän ulkopuolisten koulutusmuotojen laatukriteerien kehittämistä. Artikkelista käy ilmi, että laadun käsite on yhtä tärkeä joustavien ja tarkoituksenmukaisten oppimisympäristöjen sisäiselle kehitykselle kuin loppukäyttäjille itselleen. Laadunvarmennus parantaa koulutustarjoajien mahdollisuuksia vastata nopeasti ja tehokkaasti käyttäjien vaatimuksiin ja yhteiskunnan erilaisiin tarpeisiin. 

Myös Erica Sahlinin artikkeli käsittelee aikuiskoulutuksen laatua. Sahlinin mukaan Ruotsissa on viime aikoina käytetty merkittävästi voimavaroja laatutyön kartoittamiseen ja systematisointiin. Kuten Islannissa, Ruotsissakin on havaittu, että laatutyökalujen kehittäminen ja niistä keskusteleminen on yhtä tärkeää aikuiskoulutuksen kehitykselle kuin loppukäyttäjille.

Myös Raivo Juurakin artikkelissa ”Recognition of qualifications from prior learning and work experience in Estonia” korostetaan, kuinka tärkeää formaalin koulutusjärjestelmän ulkopuolisten oppilaitosten ja koulutusmuotojen laadunvarmistus on opitun tunnustamiselle. Artikkeli antaa lukijalle kuvan opitun tunnustamisen kentästä Virossa ja sen ongelmista. Myös Ahvenanmaalla opitun tunnustaminen on vasta hiljattain vakiinnuttanut asemansa aikuiskoulutuksessa tunnustettuna ja käyttökelpoisena käsitteenä. Viveca Lindbergin artikkeli luo yleiskatsauksen opitun tunnustamisen kehittymiseen pienessä yhteisössä ja alalla toteutettavista hankkeista.

Artikkelissa “Fordi hustruen siger at jeg skal” esitellään käytännön esimerkkejä opitun tunnustamiskokeluista. Jutusta käy ilmi, että vaikka Islannissa periaatteessa on kiinnostusta opitun tunnustamiseen, uranuurtajien on ylitettävä erinäisiä esteitä.

Norja on opitun tunnustamisen suhteen kenties edistynein pohjoismaa. Uusia ongelmanasetteluja on kuitenkin nousemassa esiin sielläkin, kuten artikkelista ”Realkomptance bliver vurderet” käy ilmi. Tulevaisuudessa on syytä keskittyä entistä enemmän siihen, että että yksilöiden kyvyt ja valmiudet tunnustetaan ja niistä annetaan kirjallinen todistus. 

Formaalin koulutusjärjestelmän ulkopuolella tapahtuva oppiminen on osoittautunut ratkaisevaksi tekijäksi yksilön kehitykselle, yrityksille ja koko yhteiskunnalle. Niinpä opitun tunnustamista ja elinikäisen oppimisen laadunvarmennusta tarvitaan, jotta voimme kehittää ja laajentaa ymmärrystämme oppimisesta ja oppimisprosesseista. Tämä taas on tärkeää tietotalouden tarpeisiin vastaavan joustavan, sopeutuvan ja avoimen yhteiskunnan toteutumiselle. Tarvitsemme sekä opitun tunnustamista että laatumääritelmää, joka liittyy kaiken oppimisen näkyväksi tekemiseen tunnistamisen, arvioinnin ja kykyjen sekä valmiuksien tunnustamisen kautta.


Sananselityksiä

Formaali osaaminen:
Formaalin koulutusjärjestelmän puitteissa hankittava ja arvioitava osaaminen. Yksilöllä on todistus taidoistaan ja ne voivat antaa muodollisen pätevyyden virkaan tai jatko-opintoihin.

Organisoiduissa oppimisympäristöissä hankittu nonformaali  osaaminen:
Osaaminen, joka on hankittu organisoidussa oppimisympäristössä  esimerkiksi työpaikalla pidetyltä kurssilta tai kansanopiston lyhytkurssilta. Tällaiset oppimismuodot eivät perinteisesti ole antaneet varsinaista pätevyyttä mihinkään,  mutta niistä voi yleensä saada jonkinlaisen todistuksen, lausunnon tms.

Epämuodollinen osaaminen (uformelle kompetencer):
Osaaminen, joka saadaan sellaisen oppimisen kautta, joka ei tapahdu koulumaisissa olosuhteissa vaan kaikilla elämänalueilla.

Laatu:
jotain hyvää... jonka pystymme tunnistamaan!