Hyvä lukija!

 

 

Tanskan, Norjan ja Ruotsin erityisopetusta vertaileva raportti toimii lähtökohtana Tanskan tilanteen tarkastelulle opiskelijoiden näkökulmasta. Opiskelijoiden viesti on, että heidän tulisi saada vaikuttaa enemmän kurssitarjontaan ja että henkilökohtaista ja ammatillista kehittymistä pitäisi painottaa enemmän. Tämä käy ilmi kehitys- ja tutkimusprojektista, josta Karen Brygmann raportoi artikkelissaan Øget ligeværd, tak! Ruotsin erityisaikuiskasvattajien yhdistyksen puheenjohtaja taas tuo esiin opettajan näkökulman, jossa korostuu realististen tavoitteiden tärkeys. Hänen mielestään ruotsalaisten erityisaikuiskoulutukseen (särvux) osallistuvilla pitäisi olla oikeus myös taitojen ylläpitämiseen tähtäävään opiskeluun, kuten Norjassa on.  
Raivo Juurak kuvaa artikkelissaan kattavasti niitä valintoja, joiden kanssa Virossa parhaillaan kamppaillaan erityiskasvatuksen alalla. Vastakkain ovat erityiskoulut ja integraatio tavallisissa kouluissa. Virossa kysytään myös, kenen etuja aikuiskoulutuksen pitäisi palvella – yhteiskunnan vai yksilön? Kolmas kysymys on, tulisiko koulutustarjonnan painottua ammattikoulutukseen vai pitäisikö kohderyhmän valinnanvapautta lisätä. Myös Suomessa integraatiota ja inkluusiota pohditaan paljon. Uusikaarlepyyläisen eritysammattioppilaitoksen Yrkesträningsskolan Optiman rehtori Sixten Snellman on sitä mieltä, että asiaan kiinnitetään liikaakin huomiota.

Toinen tämän lehden keskeinen aihealue on kielten oppiminen laajassa merkityksessä. Ahvenanmaalainen artikkeli Läs- och skrivförmåga – en generell nyckelkompetens? selvittää joidenkin peruskäsitteiden sisältöä. Artikkelin mukaan opiskelijalle tulee antaa mahdollisuus lukemisen ja kirjoittamisen harjoitteluun, joka vastaa autenttisia luku- ja kirjoitustilanteita.
Tor Erik Skaar kirjoittaa aikuisoppijoista, joiden äidinkieli on jokin muu kuin nykyisen asuinmaan kieli. Skaar antaa myönteisen kuvan uudesta kotouttamisohjelmasta, johon jokaisen Norjaan tulleen pakolaisen on osallistuttava. Ohjelman tavoitteena on yhteiskuntaan kotoutuminen perustaitojen hankkimisen kautta. Kahden vuoden aikana saadut kokemukset lupaavat hyvää. Samaa ei voi sanoa Latvian tilanteesta, jota Liesma Ose kuvaa artikkelissaan. Valtiovalta on yrittänyt saada maan suuren venäjänkielisen väestön oppimaan latviaa lukuisten toimenpideohjelmien avulla. Mutta kuten Liesma sanoo artikkelinsa lopussa: virheistä voi oppia. Hänen mielestään tulevaisuudessa kaikkien kohderyhmien tulisi olla mukana uusien kieliohjelmien suunnittelussa, toteuttamisessa ja seurannassa.
Clara Henriksdotter yhdistää tämän DialogWebin kaksi keskeistä aihealuetta artikkelissaan Kårkullan kuntayhtymän hankkeesta, jonka tavoitteena on järjestää ruotsinkielistä aikuisopetusta kehitysvammaisille ja liikuntavammaisille. Tarkoituksena on siis pienentää vähemmistön sisäisen vähemmistön syrjäytymisriskiä. Ole hyvä – lue ja pohdi!