Innovointi koulutus- ja opetusalalla – helppoa määritellä, vaikeaa toteuttaa

 

Innovatiivisuus on nyt muotia. Mieluiten innovaatioita pitäisi syntyä kaikilla aloilla, myös opetus- ja koulutusalalla. Innovoinnissa voidaan sanoa olevan kyse siitä, että keksitään jotain uutta ja hyödyllistä, jota sitten hyödynnetään. Määritelmä sinänsä on yksinkertainen, mutta innovointi itsessään on paljon vaativampaa.

 
Norjan kielen opettaja Karense Foslienin yksinkertainen ja innovatiivinen norjan kielen opetusmenetelmä on tavoittanut ison joukon ihmisiä. Kuva: Torhild Slåtto

Ingressissä olevan yksinkertaisen määritelmän saimme Kari Olstadilta, joka on Norjan  joustavan koulutuksen kattojärjestön (Fleksibel utdanning Norge) vanhempi neuvonantaja. Olstad on viime vuosina ollut mukana Open Innovation Lab of Norway (OIL) -nimisessä innovaatiolaboratoriossa, johon kuuluu suuria elinkeinoelämän vaikuttajia ja innovaatioyhteisöjä. OIL:n tavoitteena on ”koota yhteen fiksuja ihmisiä, hyviä työkaluja ja innovatiivisia ideoita paremman tulevaisuuden hyväksi.” 

Rekrytointi-innovaatiot 

DialogWeb keskusteli Kari Olstadin kanssa koulutuksesta, aikuisten oppimisesta ja innovaatioista. 

– Suurin osa mieltää ehkä innovaatiot opetusmetodeihin ja koulutuksen sisältöön liittyviksi, mutta innovointia voi olla muillakin osa-alueilla. Opiskelijarekrytointiin ja -valintaan liittyvässä innovoinnissa etsitään esimeriksi uusia tapoja rekrytoida opintoihin ihmisiä, joilla on oppimistarpeita ja jotka kuitenkin epäröivät hakeutua opiskelemaan, Olstad toteaa.  

Tämä koskee erityisesti aikuisia, joilla on puutteelliset perustaidot tai tarve päivittää osaamistaan. Miten heidät saadaan mukaan oppimaan? Koulutuksen tarjoajat ja kaupalliset toimijat yrittävät houkutella opiskelijoita ja kurssilaisia hienosti muotoilluilla mainosteksteillä. Ehkäpä parempi esimerkki innovatiivisuudesta on kuitenkin Finnmarkin läänissä toteutettu järjestely: Finnmarkissa nuoret, joilla ei ole toisen asteen oppilaitosta kohtuullisen välimatkan päässä, voivat suorittaa ammattikoulun ensimmäisen vuoden kotipaikkakunnallaan. Joka toinen viikko opiskellaan verkossa, joka toinen viikko ollaan työharjoittelussa. Ilman tätä järjestelyä paljon useampi jättäisi hakeutumatta toisen asteen koulutukseen.

”Kisällinkirja työpaikalla”-järjestelyä (Fagbrev på jobb) voidaan myös kutsua opiskelijarekrytointi-innovaatioksi. Kyseessä on työssäkäyville aikuisille suunnattu uusi opintomahdollisuus. He voivat suorittaa norjalaiseen kisällinkirjaan (fagbrev/svennebrev) tarvittavat opintosuoritukset osallistumalla aiemmin hankitun osaamisen arviointiin, suorittamalla opintoja ja tekemällä omalla työpaikallaan ohjatun työharjoittelun. 

MediaHandler (1).jpg

– Innovoinnissa voidaan sanoa olevan kyse siitä, että keksitään jotain uutta ja hyödyllistä, jota sitten hyödynnetään, sanoo Norjan joustavan koulutuksen kattojärjestön vanhempi neuvonantaja Kari Olstad. Kuva: Torhild Slåtto

Metodi-innovaatiot 

Useimmat koulutuksen tarjoajat kokeilevat uusia opetusmenetelmiä ja uusia tapoja organisoida sekä jäsentää oppiaineita. Digitalisaatio ja uuden teknologian antamat mahdollisuudet ovat tuoneet mukanaan paljon muutoksia. Tenttivastaukset vodaan nykyisin esimerkiksi kirjoittaa tietokoneella, ja luento voidaan järjestää verkossa luentosalin sijaan. Monet ovat sitä mieltä, että tällainen ei edusta kehitystä eikä innovatiivisuutta, ja muutoksia on kutsuttu hieman pilkallisesti ”vanhojen menetelmien sähköistämiseksi”. Olstadin mielestä tällaiset muutokset voivat kuitenkin tuoda mukanaan jotain uutta ja luoda uusia mahdollisuuksia. Verkkoluennot ovat aikataulullisesti joustavia ja toistettavissa. Teknologia ja internet ovat uudistaneet ajattelua myös arvostelumenetelmien ja tenttikäytänteiden suhteen. Bergenin yliopiston professori Arild Raaheim on löytänyt 40 arvostelumenetelmää, jotka voivat toimia vaihtoehtona perinteiselle tentille, ja luonnostellut niitä kirjassa ”Eksamensrevolusjonen” (suomeksi ”tenttivallankumous”). 

Teknologia on mahdollistanut myös erilaiset kyselyt ja monivalintatehtävät, jotka ovat virkistävä uutuus opetuksessa. Norjalaisten keksimää Kahoot-työkalua käytetään paljon niin opetustilanteissa kuin monissa muissa yhteyksissäkin. Kahootilla voidaan luoda yksinkertaisia oppimispelejä ja visailuja. Niiden avulla voidaan ”tutustua johonkin aiheeseen, omaksua tietoa ja vahvistaa tietopohjaa sekä suorittaa formatiivista arvostelua”, kuten Kahootin esittelyssä todetaan.  

– Oppimisen kannalta on parempi käyttää itse päätään ja keksiä vastaus kuin saada vastaus valmiina. Lisäksi palaute siitä, onko vastaus oikein, on parempi saada heti kuin huomattavasti jälkijunassa. Mielestäni monivalintatehtävät sopivat yleisesti ottaen paremmin opetukseen kuin arvostelumenetelmäksi, Olstad sanoo.  

Aikuiset oppivat eri tavalla 

– Tiedämme, että aikuiset oppivat eri lailla kuin lapset ja nuoret. Siksi on erittäin tärkeää, että opetuksen ja koulutuksen lähtökohtana toimivat oppijoiden tilanteet ja kokemukset, Olstad sanoo. Hän mainitsee opettajille ja oppilaitosten johdolle suunnatun kurssin, jonka Lillehammerin elinikäisen oppimisen keskus on kehittänyt. Kurssin päätöksenä toimii reflektoivan oppimispäiväkirjan kirjoittaminen. Itse kurssi toteutetaan ryhmätyönä, mutta loppureflektion kirjoittaa jokainen itse. Tällaisen ”lopputentin” innovatiivinen anti on siinä, että myös kurssin suunnittelija ja järjestäjä saavat palautetta, josta voi nousta uutta tietoa ja arvokkaita näkemyksiä seuraavia kursseja varten – ja ehkä myös uusia innovaatioita varten, Olstad jatkaa. 

Tiedon kehittäminen   

– Ehkä me koulutussektorilla työskentelemme enemmän tiedon kehittämisen kuin innovaatioiden parissa. Alalla kokeillaan uusia toimintatapoja ja menetelmiä, joista osa toimii hyvin ja johtaa hyviin oppimistuloksiin. On nähty myös esimerkkejä menetelmistä, joista opitaan paljon mutta jotka eivät silti ole opiskelijoiden kannalta toimivia Olstad lisää. Hän mainitsee esimerkin tapauspohjaiseen oppimiseen perustuvasta kurssista. Tapaukset olivat realistisia ja kiinnostavia, ja opiskelijat käyttivät niihin perehtymiseen paljon aikaa ja oppivat paljon. He eivät kuitenkaan hyötyneet oppimastaan tentissä, sillä opetus ja tentin sisältö eivät vastanneet riittävästi toisiaan. Niinpä opiskelijat eivät olleet tyytyväisiä, koska he halusivat ennen kaikkea hyvän tenttiarvosanan.  

– Olet osallistunut norjalaiseen innovaatiolaboratorioon ja oppinut paljon siitä, miten innovaatiot syntyvät. Eikö ole olemassa innovaatiometodiikkaa, jota voisimme käyttää innovaatioiden kehittämisessä? 

– Metodiikka on tavallaan yksinkertainen. Meillä on idea, jota haluamme kokeilla. Teemme pienen prototyypin ja testaamme sitä. Näin näemme, mikä toimii ja mitä voidaan kehittää pidemmälle – tai sitten havaitsemme, että koko ideasta on luovuttava. Tämä on tyypillinen toimintatapa ohjelmistokehittämisen alalla, jossa tehdään prototyyppi, jota testataan ja parannellaan useaan otteeseen. Koulutussektorilla asia on paljon monimutkaisempi. Innovointia voidaan tehdä eri aihealueilla: toimintaedellytysten, oppimisresurssien, menetelmien tai loppuarvioinnin osalta tai koulutuksen tai opetuksen tulosten osalta. Tuloksilla tarkoitan tässä sitä, mistä englanniksi käytetään sanaa ”impact”, Olstad täsmentää.   

Olstadin mielestä voi olla hyödyllistä kääntää katse toisaalle ja kysyä itseltään, onko tavoite saavutettu. On helposti mitattavissa, ovatko kaikki työntekijät suorittaneet heille määrätyn kurssin, mutta on jo paljon vaikeampaa mitata, onko kurssi johtanut haluttuihin tuloksiin. Otetaan esimerkiksi ravintolatyön hygieniaa käsittelevä kurssi: Onko työpaikan hygienia noussut hyvälle tasolle vai erittäin hyvälle tasolle sen jälkeen, kun kaikki työntekijät ovat käyneet kurssin? Entä onko rakennustyömaan turvallisuus parantunut kaikkien työntekijöiden suoritettua työturvallisuuskurssin? 

Innovaatiometodiikkaan kuuluu testaaminen. Olstad viittaa viime keväänä Trondheimin oppimisfestivaalilla käytyyn pyöreän pöydän keskusteluun, jossa hänen organisaationsa edustaja kysyi, onko koulutusalan innovointi mahdollista ilman, että samalla tehdään kokeita opiskelijoiden oppimistuloksilla. Keskustelussa tultiin siihen lopputulokseen, että myös innovoinnista ja kehitystyöstä luopuminen on opiskelijoiden käyttämistä koekaniineina. 

Oppiainerajat ylittävää innovointia 

– Olisiko sinulla kertoa jokin tuore norjalainen esimerkki koulutuskentän innovaatioista?  

– OsloMet-korkeakoulussa on kokeiltu oppiainerajat ylittävää päivää, joka on suunnattu lastentarhanopettajaksi, opettajaksi, terveydenhoitajaksi ja lastensuojelupedagogiksi opiskeleville. Päivän aikana opiskelijat työskentelevät monitieteisissä ryhmissä tapausten parissa ja oppivat näin katsomaan asioita eri näkökulmista sekä kokeilemaan yhteistyötä. Tuota kokeilua voisi kai kutsua innovaatioksi, jos se on hyödyksi ja otetaan käyttöön, Kari Olstad toteaa. Hän johtaa

Flexibel utdanning Norgessa innovaatioaiheista asiantuntijaryhmää, jossa pohditaan koulutussektorilla tehtävää tiedon kehittämistä ja innovointia. 

Alla esitellään kaksi esimerkkiä innovaatioista. Toinen liittyy metodeihin ja sisältöön, toinen taas koulutussektorin ja elinkeinoelämän välisen yhteistyön muotoihin.

Norjan kielen opettajan menestysreseptinä yksinkertaisuus ja saavutettavuus 

Karense Foslien on saavuttanut menestystä opettamalla norjan kieltä YouTubessa. Hänen YouTube-videoillaan on pian 60 000 seuraajaa ja podcasteilla 20 000. Foslienia palkataan myös aikuiskoulutuskeskuksiin ja oppilaitoksiin luennoimaan siitä, miten norjaa voi oppia istumatta koulunpenkillä. DialogWeb kysyi Foslienilta, onko hänen menestyksensä taustalla älykäs innovaatio. 

– Olin hankkinut kokemusta useista verkkokielikouluista, ja vuonna 2015 päätin yrittää omillani. Halusin luoda yksinkertaisia, tavallisille ihmisille suunnattuja kursseja. Ei mitään hienoa ja monimutkaista. Ajatuksenani oli karsia pois kaikki sellainen, mikä mielestäni ei toiminut verkko-opetuksessa kovin hyvin, ja luoda yksinkertainen malli. Halusin rajata kaikenlaiset systeemit ja lomakkeet minimiin. Kun minulla ei ollut esteenäni systeemejä ja rutiineja, oli myös helpompaa olla innovatiivinen, Karense Foslien kertoo DialogWebille. 

– Päätit julkaista kurssivideoita YouTubessa? 

– Norjan kielen verkko-opettajana huomasin, että minulta kysyttiin samoja asioita yhä uudelleen. Mietin, miten homman voisi hoitaa tehokkaammin. Videoiden avulla voin vastata monelle kysyjälle yhdellä kertaa, ja he voivat katsoa videot sitten kun ehtivät ja niin monta kertaa kuin haluavat. Karense Foslienilla on tällä hetkellä noin 300 maksavaa kurssilaista Norwegian Teaching -kielikoulussaan. Kaikki muut seuraajat katsovat videoita ilmaiseksi. 

Vapaaehtoistyötä

Foslien näkee videoiden maksuttomuuden omana panoksenaan vapaaehtoistyöhön. Hän on aiemmin tehnyt vapaaehtoistyötä eri yhteyksissä ja pitää sitä arvokkaana asiana. Nyt hän jakaa tuhansille ihmisille lyhyitä, yksinkertaisia ja hyödyllisiä videoita sekä podcasteja, joissa käydään läpi norjan kielen ilmiöitä. Hän on käsitellyt esimerkiksi ilmaisuja ”istedenfor” ja ”i stedet for” –  mitä ne merkitsevät, miten ne kirjoitetaan ja miten niitä käytetään. Kurssilaiset saavat videoiden ja podcastien lisäksi tiiviiseen tahtiin viestejä, joilla  heidän edistymistään seurataan. Juuri tiivis seuranta on Foslienin mukaan tärkeää, jotta opiskeluvauhti pysyy yllä. Norjan opiskelu käy melkein kokopäivätyöstä, hän toteaa.

Karense Foslienilla oli selvä käsitys siitä, miten hän haluaa kehittää norjan kurssejaan. Hän ei noudattanut mitään systemaattista innovaatiometodiikkaa vaan löysi toimivan muodon yrityksen ja erehdyksen kautta. Kurssit ovat muodoltaan suurelta osin uudenlaisia, ja erityisesti niiden julkaisutapa on uusi. Kurssit ovat erittäin hyödyllisiä, ja niitä käyttää iso joukko ihmisiä. Niinpä voidaan sanoa, että ne täyttävät innovaation suppean määritelmän, johon Kari Olsen viittaa. Store norske leksikon -sanakirjassa on innovaatiolle laajempi määritelmä:  

”Innovaatio tarkoittaa uudistumista: uuden luomista, muutosta; uusia tuotteita, palveluja tai tuotantoprosesseja; tai muutosten tekemistä siihen, miten hyödykkeitä tai muita arvokasta tuotetaan. Innovaatiolla tarkoitetaan ihmisen luomaa muutosta arvoa tuottavaan toimintaan.” 

Kongsbergin koulu

– Innovatiivinen yhteistyöhanke, jossa kehitetään uutta ajattelua ja innovaatioita edistävää ympäristöä.  
Kongsbergskolen, ”Kongsbergin koulu”, ei ole koulu vaan yhteistyöhanke, jonka osallistujina on yhtäältä päiväkoteja, kouluja ja yliopistoja ja toisaalta Kongsbergin kaupungin elinkeinoelämä. Kaupunki sijaitsee kaakkois-Norjassa ja käyttää itsestään nimeä Teknologiakaupunki, koska siellä on vahvasti teknologiavoittoinen toimintaympäristö ja paljon korkean teknologian yrityksiä. Hankkeen tavoitteena on edistää uutta luovaa ja kokonaisvaltaista opetustarjontaa, jossa painottuvat luonnontiedeaineet, teknologia ja innovaatiot.   

Kysymme Kongsbergin elinkeinofoorumin toimitusjohtaja Wivi-Ann Bamrudilta, tavoitellaanko tällä koulutussektorin ja elinkeinoelämän välisellä yhteistyöllä innovaatioita. 

– Se ei ole päätavoitteemme, mutta uskon, että kohtaamiset ja kysymysten sekä ratkaisujen jakaminen luo uusia ideoita, uudenlaista ajattelua ja innovaatioita.

Elinkeinofoorumi koordinoi kaikki Kongsbergskolen käynnistämät hankkeet, niin pienet kuin isommatkin. Esimerkki pienestä mutta tärkeästä hankkeesta voisi olla veneiden nikkarointi päiväkodissa. Yksi paikallinen yritys järjestää puusepän ja toinen hankkii materiaalit, kun taas päiväkodin työntekijät valvovat lasten työskentelyä. Huomattavasti isompi hanke liittyy teollisuusalan täydennyskoulutukseen. Tässä hankkeessa työskennellään keskeisten osaamiskysymysten parissa. Miten työntekijöiden osaamistasoa ylläpidetään? Mitä täydennyskoulutukseen halutaan sisällyttää? Miten koulutuksen tarjoajat voivat tarjota työpaikoille niiden tarpeita vastaavaa koulutusta, ja tiedetäänkö työpaikoilla, mitä kursseja niillä tarvitaan? Onko niillä täydennyskoulutuksen tilaamiseen tarvittavaa osaamista? Bamrud kertoo, että tässä hankkeessa on ollut tärkeää ottaa mukaan teknologian ja kehityksen osaajia juuri siksi, että saataisiin selville, millaista osaamista työpaikoilla tarvitaan – ei nyt vaan vuoden tai kolmen vuoden päästä.  

MediaHandler (13).jpg

Wivi-Ann Bamrud on innostunut työstään Kongsbergskole-hankkeessa, jossa hän koordinoi elinkeinoelämän ja koulutuksen välistä ainutlaatuista yhteistyötä Teknologiakaupunkina tunnetussa Kongsbergissa. Kuva: Jørn Grønlund

Kongsbergskolen puitteissa on meneillään yli 30 osahanketta. Lisäksi hankkeeseen kuuluu koordinointiareena, jossa kokoonnutaan säännöllisesti. Siellä peruskoulujen, toisen asteen oppilaitosten ja yliopistojen rehtorit tapaavat elinkeinoelämän edustajia. ”Kyseessä on tärkeä kohtaamispaikka, jossa voimme keskustella, oppia ymmärtämään toisiamme ja pohtia, miten kehitämme yhteistyötämme”, Wivi-Ann Bamrud toteaa lopuksi.