Intia alkaa lentokoneesta

 

 
Ella Mustamo kertoo blogissaan, mitä matkalla oppii Aasiasta, itsestä ja Suomesta.

Ella Mustamo lähettää matkaltaan postikortteja Aasiasta.

”Lentokone kohoaa ilmaan. Intialaiset rakastavat sekä lapsia että uusinta tekniikkaa”, Virpi Hämeen-Anttila kirjoittaa Minun Intiani -kirjassaan. Näin alkaa tämäkin matka.

Istun jumbojetissä matkalla Lontoosta Delhiin. Kone on täynnä intialaisia tai intialaistaustaisia perheitä, jotka ovat matkalla sukuloimaan Delhiin tai Mumbaihin. Nuoria rouvia, saripukuisia isoäitejä, sikhimiehiä värikkäissä turbaaneissa. Ja paljon eri-ikäisiä lapsia.

Viereeni istuu ensin seurue, johon kuuluvat kolmikuinen Vien-vauva, tämän äiti ja mummo. Vien asuu Lontoossa ja on saattamassa mummoa takaisin Bangaloreen. Ja kohta toiselle puolelleni tupsahtaa nuori sievä nepalilaisnainen rinkka selässään. Rinkasta nousee hurmaava kymmenkuinen Ethan, joka puntuilee vilkkaasti joka suuntaan, hymyilee ja pelleilee. Tavaraa on paljon, vaippoja ja maitopulloja, ja äiti on helisemässä, kun poika rimpuilee liikkeelle.

Lähtöön on enää vähän aikaa, ja stuertti tulee paikalle. Hän ojentaa vauvan minulle ja alkaa selvitellä vauvan turvavyötä. Ethan potkii ja protestoi, ja minäkin olen hetken ihmeissäni. Mutta sitten tajuan. Tämä on Aasia, tämä on Intia. Tietysti pidän vauvaa, ja näin tapahtuu vielä monta kertaa lennon aikana.

Kun kone on ilmassa, Ethan menee koppaan nukkumaan ja herää taas välillä leikkimään. Äiti laulaa englantilaisia unilauluja ja miettii, miten vaihto Katmanduun sujuu. Reissu pikkulapsen kanssa on kovaa organisointia, sen muistan. Ymmärrän myös, että vaikka omat lapseni ovat aikuisia, maailma on vielä täynnä äitejä ja lapsia.

Kun saavun Delhiin, minua on vastassa Rita Nahata, joka on pitänyt huolta minun lapsistani Intian reppureissuilla, menossa tai tulossa Delhistä Keralaan ja Katmanduun.

Kuva: Ella Mustamo

Aiemmin Soulissa:

Kerään matkalta tunnejälkiä

The post Intia alkaa lentokoneesta appeared first on Souli.