Kymmenen kilometriä Visbystä etelään, aivan ison tien ja varuskunnan tuntumassa, sijaitsee keidas, jonka lonkerot ulottuvat ympäri maailman. Kymmenen vuotta sitten perustettua ekokylää voidaan kuvailla sosiaaliseksi ja ekotekniseksi kokeeksi tai laboratorioksi.
Kylä kuuluu myös kansainväliseen ekokyläverkostoon, ja siellä järjestetään monenlaisia ympäristö- ja rauhantapahtumia.
– Minusta jokainen ekokylä on kuin pieni valopilkku, joka antaa toivoa. Kylät viestittävät, että on olemassa myös toisenlaisia kertomuksia siitä, miten elämäänsä voi elää, Viviane Straub sanoo.
Vapaaehtoisia monista maista
Käytännössä ekokylän toiminnasta vastaa joukko koordinaattoreita, joilla on vastuullaan omat työryhmänsä. Työryhmillä voi olla omia teemoja, joita ovat esimerkiksi koulutus, yhteisöllisyys, luomuviljely tai ympäristöystävällinen rakentaminen.
Kylässä asuu myös noin 20–25 vapaaehtoista noin kymmenestä maasta. Koko kylä muodostaa työyhteisön. Päivisin työskennellään työryhmissä. Ympäristöystävällisen rakentamisen ryhmään kuuluvat auttavat kylän infrastruktuurin rakentamisessa.
– Siihen kuuluu monenlaista hommaa kompostoivien vessojen rakentamisesta kattojen uusimiseen, Viviane Straub kertoo.
Holistinen näkökulma elämään
Gotlantilaisessa kylässä on odotetusti suuri kirjo luomuviljelyyn sopivia laitteita. Maininnan arvoisia ovat esimerkiksi edistyksellinen biokaasujärjestelmä, vertikaaliviljelmät ja muut kestävät viljelytavat, joiden esikuvina on käytetty luonnon monimuotoisuutta ja luonnollisia kasvutapoja.
– Meillä on geodeettinen kupoli, jossa voimme viljellä erilaisia vihanneksia, kuten tomaattia, pinaattia ja kikherneitä. Järjestelmä perustuu monikerroksisuuteen, joten sitä voidaan käyttää myös ahtaissa kaupunkiympäristöissä, Viviane Straub toteaa.
Itse kylä on omavarainen noin puolet vuodesta, mutta Straub ei halua korostaa toiminnan ekologista puolta.
– Oikeastaan emme puhu kestävyydestä vaan uudelleensyntymisestä (regeneration). Kyse on siitä, että yritämme luoda ihan uuden järjestelmän, joka alkaa uudistaa itse itseään, Viviane Straub selittää.
Sellaisen todellisuuden luominen edellyttää paljon muutakin kuin konkreettisten ekologisten menetelmien käyttöä.
– Yhtä tärkeää on se, että tavoittelemme sosiaalista kestävyyttä tässä ajassa, jossa monet yhteisöt ja sosiaaliset perusrakenteet ovat hajoamassa. Pyrimme holistiseen maailmankatsomukseen, Straub sanoo.
Elämä kylässä ei ole stressitöntä
Viviane Straubin kertoessa kylän toiminnasta kuulijalle muodostuu helposti kuva paratiisimaisesta elämäntavasta. Kylän verkkosivuja koristava etana vie ajatukset hitaaseen stressittömään elämään. Mutta se ei ole aivan koko totuus.
– Joskus meidän kyläläisten täytyy myös rauhoittua ja hidastaa tietoisesti vauhtia. Silloin istuudumme alas ja mietimme, mikä oikeastaan on tärkeää. Ekologinen romahdus on keskeinen käsite ajattelussamme, ja joskus kannamme aivan liikaa vastuuta koko maailmasta, Viviane Straub, kertoo.
Hän myöntää, että kyläyhteisössä on omat konfliktinsa, vaikka kylässä korostetaan yhteisöllisyyttä ja hyödynnetään konfliktinratkaisukeinoja yhdessä alan asiantuntijoiden kanssa.
– Voi jopa näyttää siltä, että meillä on erityisen paljon konflikteja. Se kuitenkin johtuu siitä, että meillä keskustellaan enemmän, konfliktit jaetaan ja tehdään näkyviksi. Monet ihmiset eivät osaa sanallistaa tunteitaan, mutta täällä niin tehdään, Viviane Straub toteaa.
Yksimielisyyden saavuttaminen vie aikaa
Suderbyn-kylässä vallitsee sosiokratia. Se tarkoittaa, että kaikkia kuullaan ennen päätöksen tekemistä. Jos kaikki eivät ole tyytyväisiä päätökseen, pyritään etsimään uusia ratkaisuja.
– Meidän näkemyksemme mukaan kaikilla yhteisön jäsenillä on saman verran valtaa. Se vie erittäin paljon aikaa. Täytyy olla valmis keskustelemaan paljon ja tekemään kompromisseja, Viviane Straub toteaa.
Toisaalta keskustelu antaa hänen mielestään tärkeitä opetuksia, kun ihmiset oppivat toisistaan ja löytävät uusia, vaihtoehtoisia ratkaisumalleja.
Vaihtoehto kapitalismille
Toisilta oppiminen ja yhdessä oppiminen on tärkeää pienessä gotlantilaiskylässä. Suderbyn-kylän koko toiminta perustuu uudelleenoppimiseen (re-learning). Se tarkoittaa, että jokaisen odotetaan jakavan koko ajan osaamistaan eteenpäin yhtenäisessä ekosysteemissä.
Yhteisössä on paljon aikataulutettuja tuokioita, joissa vapaaehtoiset jakavat osaamistaan. Tuokioissa voidaan perehtyä vaikkapa yrttikasvien tai tekstiilien käyttöön, musiikkiin tai konfliktien ratkaisuun tai väkivallattomiin toimintatapoihin.
Laittaakseen osaamista kiertoon kyläläiset pyörittävät myös Relearn-nimistä kansalaisjärjestöä, joka antaa koulutusta kestävän kehityksen ja ihmisoikeuksien alalla.
– Emme tahdo, että kaikki oppimamme jää Gotlantiin. Haluamme esimerkiksi levittää tietoa siitä, että on olemassa vaihtoehto kapitalismille.
Yksi esimerkki tästä on Uppsalan yliopiston Gotlannin-kampuksen kanssa tehty yhteistyö.
– He tulivat kylään käymään ja saivat kuulla talouteen liittyvistä aiheista sellaista, joka oli heille aivan uutta, Viviane Straub kertoo.
Tavallinen päivä Suderbyn-ekokylässä
- Kello 8.30 kokoonnutaan yhteisökokoukseen, johon aamiaisvastaava tekee aamiaisen. Kokouksessa käydään läpi menettelytapoja ja suunnitellaan päivän ohjelmaa. Jokainen työryhmä saa kertoa meneillä olevista tehtävistään ja tarpeistaan.
- Kello 9–13 työryhmät tekevät työtä, joka voi olla viljelyä, rakennustyötä, osaamisen välittämistä eteenpäin tai sosiaalisen kestävyyden edistämistä.
- Kello 13.00 kokoonnutaan syömään lounasta, jonka joku yhteisön jäsenistä on valmistanut. Ennen lounasta kuunnellaan ruokaesittely tai runo taikka lauletaan yhteislaulu.
- Kello 14–17 ryhmät jatkavat työskentelyä. Työpäivän loputtua syödään jotain pientä, mutta jokainen valmistaa itse oman päivällisensä.
- Noin yhtenä iltana viikossa yritetään järjestää yhteisökokous, jossa myös arvioidaan itse toimintaa.