Kaneli-koira kannusti uuteen ammattiin

 

Kun Inga Rikandi, 36, viime tammikuussa aloitti koirien koulutusohjaajan opinnot Suomen Eläinkoulutuskeskuksessa, hän opiskeli ensi kertaa porukassa, jota ei ole valittu pääsykokein.

– Meitä on paljon eri-ikäisiä ja monenlaisista taustoista. Tajusin, että olin ollut aika syvällä yliopistokuplassa ja kuvitellut, että sellaista elämän kuuluukin olla, hän toteaa.

Hän oli tehnyt vuosia tutkivan soitonopettajan uraa, joka oli huipentunut musiikin tohtorin tutkintoon. Kääntöpuolena oli jatkuva stressi: Rikandi oli nukkunut viimeiset neljä vuotta vain nukahtamislääkkeillä.

Kun paljastui, että yliopistolla on tarjota tohtorille vain sivutoimisen tuntiopettajan töitä, Rikandi päätti panna suunnittelemalleen uralle pisteen, palata musiikkiopiston opettajaksi ja tehdä jotakin, mikä tekisi hänet onnellisemmaksi.

Hän toteutti unelmansa opinnoista eläinten parissa. Tutkintoa yksityisestä koulusta ei ole luvassa, mutta:

– Kaneli-koira oli tullut meille Serbiasta vuotta aiemmin, ja halusin oppia toimimaan paremmin sen kanssa.

Arki uuden perheenjäsenen kanssa motivoi Rikandia perehtymään koirien kouluttamiseen.

Samalla hän jatkoi toista rakasta harrastustaan, akrobatiatunteja. Ne olivat olleet Rikandille jo väitöskirjan teon aikana niin tärkeitä, että hän oli suunnitellut kaikki aikataulunsa niiden mukaan.

– On tärkeää, että opettajana opettelee myös sellaista, missä ei ole valmiiksi hyvä, se auttaa ymmärtämään oppilaita paremmin, Rikandi sanoo.

Aikuisopinnot ylläpitävät itsetuntoa

Tieteellisestikin se on nyt todistettu: vapaaehtoisuuteen perustuva, ei-ammatillinen aikuisopiskelu lisää osallistujien hyvinvointia. Näin kertoo toukokuussa valmistunut Benefits of Lifelong Learning -tutkimus (BeLL), jossa oli mukana yli 8 600 vapaan sivistystyön opintoihin osallistunutta kymmenestä maasta.

Tuloksista paljastuu muun muassa, että 86 prosenttia viimeisen vuoden aikana vapaan sivistystyön kursseille osallistuneista koki opiskelumotivaationsa lisääntyneen. Lähes sama määrä luottaa omaan oppimiskykyynsä entistä enemmän ja suhtautuu elämään entistä myönteisemmin.

– Tällaiset asiat auttavat esimerkiksi työttömyyden kohdatessa säilyttämään tunteen siitä, että voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja opiskella vielä uutta, toteaa Suomen BeLL-tutkimusta koordinoinut aikuiskasvatustieteen professori Jyri Manninen.

Se on tärkeää maailmassa, jossa yt-uutiset ovat arkipäivää.

Itä-Suomen yliopistossa työskentelevä Manninen uskoo, että hyvinvointihyötyjä saavutetaan parhaiten nimenomaan silloin, kun opiskelu on omaehtoista ja aihe kiinnostaa. Siksi vapaaseen sivistystyöhön täytyy panostaa.

– Jostakin savityökurssilta on helppo saada pieniä onnistumisen kokemuksia. Ammatillisissa opinnoissa se voi olla vaikeampaa, ellei ole todella hyvä opiskelija.

Hyvinvointia vaikka omalla riskillä

Inga Rikandi pitää mahdollisena, että elämän suunnan muokkaaminen pelasti hänen mielenterveytensä. Itse valituissa opinnoissa saa itse päättää, mitä tekee ja ketä varten – ja se tuntuu hyvältä.

– Yliopistolta pois jäätyäni en ole juuri tarvinnut nukahtamislääkkeitä.

Rikandilla säilyi vielä työ musiikkiopistossa pianonsoiton ja vapaan säestyksen opettajana, mutta yliopiston jättäminen oli taloudellinen riski.

Se on tyypillistä uranvaihtajille. Tämä käy ilmi Itä-Suomen yliopiston tutkija Erja Laakkonen valmisteilla olevasta väitöskirjasta, jossa hän analysoi aikuisuuden kulttuurista kuvaa. Laakkonen tutki 25–35-vuotiaita suomalaisnaisia haastatteluilla ja lehtiaineistoista.

Tutkimuksen mukaan hyvinvointi ei tule nykyaikuisen elämässä enää formaaleista rakenteista, kuten vaikkapa vakituisesta työpaikasta, samalla tavoin kuin aiemmin.

– Perinteiset syy–seuraus-ketjut ovat katkenneet. Opinnoista ei välttämättä seuraa vakitöitä, eikä seurustelusuhteesta elinikäistä avioliittoa tai edelleen lapsia, Laakkonen kuvaa.

Siksi nykyaikuisen pitää etsiä jotakin muuta.

– Nuoret aikuiset ovat valmiita ottamaan taloudellisia riskejä kehittääkseen itselleen mielekkään elämänpolun. Ammatillinen joustavuus on ihanne, kun taas jämähtäneisyys pelottaa ja ahdistaa.

Laakkonen tulkitsee, että juuri opinnoilla – niilläkin, joita yleensä kutsutaan harrastuksiksi – on iso vaikutus nuorten suomalaisnaisten hyvinvointiin. Ne ovat jämähtämisen estolääkettä.

– Eräs haastateltavani kuvasi asiaa niin, että koko ajan on pidettävä pieni pyörä pyörimässä. Siten tulee todistaneeksi itselleen, että osaa ja kykenee. Tässä vapaalla sivistystyöllä on iso mahdollisuus.

Opiskelun perinne kantaa

Suomalaisaikuiset ovat perinteisesti kovia opiskelemaan. Kun koululaisten PISA-tutkimusta vastaavassa aikuistutkimuksessa PIAACissa kysyttiin, oliko vastaaja osallistunut muodollisiin tai omaehtoisiin aikuisopintoihin edellisen vuoden aikana, noin 66 prosenttia vastasi myöntävästi.

Suomi on osallistujamäärällä mitattuna heti Tanskan jälkeen maailman kärjessä. Valtaosan näistä opinnoista ruksattiin liittyvän työhön.

– Ilmeisesti myös työnantajat ovat Suomessa ymmärtäneet koulutuksen arvon. Työhyvinvointi lisääntyy, kun ihmiset hallitsevat työtehtävänsä, tulkitsee OECD:n operoimaa PIAACia Suomessa johtava professori Antero Malin Jyväskylän yliopistosta.

Kaiken kaikkiaan yli miljoona suomalaista osallistuu vuosittain vapaan sivistystyön opintoihin.

– Meillä ne on organisoitu jopa pohjoismaisittain katsottuna poikkeuksellisen hyvin, ja valtio tukee vapaata sivistystyötä rahallisesti, Jyri Manninen selittää suosiota.

Ihanteena joustava monitaituri

Jako työelämää hyödyttäviin opintoihin ja harrastuksiin saattaa kuitenkin vastaisuudessa käydä entistä keinotekoisemmaksi.

Uudet aikuiset hakevat omannäköistä elämää, jossa saa olla hyvinkin yksilöllisiä piirteitä. Työuralla voi olla merkittävää paitsi yliopistotutkinto myös ylivertainen kyky kokata italialaista ruokaa tai tehdä perinnekäsitöitä.

– Tämän ajan yksi ihanne on koostaa toimeentulo monesta eri lähteestä. Monenlaisten taitojen hallitsemista pidetään hyödyllisenä, koska silloin omaa osaamista voi tarjota erilaisille työnantajille, Erja Laakkonen sanoo.

PIAAC-tutkimus paljastaa, että perinteisesti työelämässä hyödyllisiksi katsotuissa lukutaidossa, laskutaidossa ja tietoteknisessä ongelmanratkaisutaidossa suomalaiset kuuluvat maailman kärkikaksikkoon. Erityisen hyvin pärjäävät 25–35-vuotiaat.

– Tämä lienee peruskoulun ansiota. Tulokset ovat huonommat niillä ikäluokilla, jotka eivät ole käyneet peruskoulua – heidän osaamisensa on paikoin jopa alle OECD-maiden keskitason, Antero Malin toteaa.

Hyvä peruskoulu ja nykyistäkin paremmat mahdollisuudet omaehtoisiin aikuisopintoihin – siinäkö siis resepti tulevaisuuden hyvinvointiin? Malin ei ole ihan varma.

– Ongelma on siinä, että kukaan ei ole keksinyt, miten huonoiten voivat saadaan aikuisopintojen pariin. Heihin panostaminen tuottaisi eniten hyvää.

Harrastus – vai sittenkin työ?

Inga Rikandi harjoittelee parhaillaan Kanelin kanssa hajutyöskentelyn loppukokeeseen, joka päättää koiraopinnot tältä erää. Tulevaisuus on avoin – tosin virityksiä on, ja niissä niin koirilla kuin akrobatialla on oma roolinsa.

Puhe on ollut, että Rikandi voisi kokeilla koirien kouluttamista kurssikaverin koirakoulussa. Tuttavien sosiaalista sirkusta tekevä sirkuskoulu puolestaan saattaisi kaivata Rikandia ja temppukoira Kanelia vierailemaan joillekin kursseille.

Työ ja harrastus tuppaavat sekoittumaan, Rikandi myöntää.

– Kun on enemmän aikaa kuin ennen, olen ehtinyt miettiä kaikenlaista uutta. Saa nähdä, mikä toteutuu. Yliopistovuosien aikana opin ammatillisesti paljon, nyt opettelen huolehtimaan itsestäni, hän toteaa.

Tiede tulee kotiin -sarja tuotetaan yhdessä Aikuiskasvatus-tiedelehden ja Sivistystyön vastuu ja vapaus -ohjelman kanssa.

Teksti ja kuva: Laura Pörsti

Aiemmin Soulissa:

Kaikki sarjan jutut

The post Kaneli-koira kannusti uuteen ammattiin appeared first on Souli.