Koodin kesyttäjä

 

 

Syyskuussa Maiju Laaksonen aloitti ohjelmoinnin verkkokurssin, moocin, Aalto-yliopistossa. Lokakuussa tapahtui ihme.

− Siinä se pallero liikkui kartalla juuri sinne, mihin halusinkin, ja ohjelma laski samalla auton bensankulutusta. Oli voittajafiilis, kun pystyin korjaamaan pelin koodin.

TÄLTÄ SE ALUKSI näytti: <\¥$%#/#%#{]|>/#>. Jos ei tunne ohjelmointia, koodi näyttää vain  käsittämättömältä merkkirimpsulta tietokoneen ruudulla. Jotkin koodit ovat parin rivin mittaisia, toiset pidempiä.

Laaksoelle ohjelmointi oli ennestään vieras asia. Nyt, kun kurssi on melkein puolivälissä, hän osaa rakentaa pienen tietokoneohjelman ja korjata viallista koodia.

− Ohjelmointitaidot karttuvat huomaamatta: yhtäkkiä vain osaa jonkin asian, joka oli aluksi vaikea.

Hän vertaa ohjelmointia lukion lyhyen matematiikan sanallisiin tehtäviin. Itse laskutoimitus on varsin mekaaninen, kun vain ymmärtää tehtävänannon.

Koodausoppiin Laaksonen hakeutui kaverin vinkistä, hyödyn takia.

− Sukupolvellamme on edessään vielä kymmeniä työvuosia, joten ainakin passiivista koodaustaitoa luultavasti vaaditaan kaikilta. Sitä paitsi on ihana oppia jotain aidosti uutta, sellaista tulee harvoin vastaan.

UUDEN OPPIMINEN on auttanut löytämään omia vahvuuksia.

− Esimerkiksi sen, että hahmotan asioita kuten kone ja osaan kertoa ohjelmalle, mitä sen pitää tehdä.

Maiju Laaksonen

  • ikä: 29
  • kotipaikka: Helsinki
  • työ: oppilasasian sihteeri

Samalla on tullut onnistumisen kokemuksia. Niiden arvo korostuu, kun takana on vuosi, joka pelkkinä numeroina saattaisi lannistaa: 240 työhakemusta ja neljä haastattelua, joista vain yksi oli mikrobiologin töihin.

Näin ei pitänyt käydä. Kun Laaksonen keväällä 2010 valmistui Helsingin yliopistosta, mikrobiologiaan luotettiin tulevaisuuden alana. Hän pääsi opintojen ohessa töihin yliopistolle ja löysi tuoreena maisterina oman alan paikan.

Syksyllä 2013 hän jäi työttömäksi. Samassa tilanteessa on ennätysmäärä luonnontieteilijöitä maistereista tohtoreihin.

Toimettomuutta vierastava mikrobiologi ahkeroi työnhaun ohessa vapaaehtoisena. Hän hoiteli kuraattorina Eteläsuomalaisen osakunnan toimintaa, vastasi taitoluisteluseuransa aikuisluistelusta, valmensi tulevia lauralepistöjä ja hioi jäällä lutziaan ja axeliaan.

NYT LAAKSONEN ON ensimmäistä viikkoa työssä, jota ei edes hakenut. Suunnitelmat ovat selvät vuodeksi eteenpäin.

− Hain koulusihteeriksi espoolaiseen kouluun, mutta pääsinkin oppilasasiansihteerin vuorotteluvapaan sijaiseksi opetustoimeen. Hallinnoin peruskoululaisten oppilasrekisteriä ja osallistun tulevien ekaluokkalaisten kouluun ottoon.

Ties, vaikka koulutuksesta sukeutuisi uusi ura, sillä hallinto kiinnostaa ja organisointi on toinen luonto. Työttömyysjaksollaan Maiju Laaksonen näet ehti kyseenalaistaa aiempia valintojaan.

− Mikrobiologian tutkijan ura vaatisi intohimoisen asenteen, jotta kestää jatkuvan epävarmuuden ja rahanhaun. Olen parhaimmillani ideoiden toteuttajana.

Työttömyys oli ajoittain raskasta, kun tulevaisuudesta ei ollut tietoa, hän myöntää.

− Kaikkine hankaluuksineen vuosi oli silti parasta, mitä saattoi tapahtua, vaikka en osannut sitä kaivata. Lähden aiempaa rohkeammin mukaan uusiin asioihin, enkä liikaa jumiudu siihen, mitä mukamas voi tehdä.

Asenne pätee ohjelmointiopinkin käyttöön.

− Voisin kehittää ohjelman, jolla kootaan yhteen luistelukoululaisten merkkisuoritukset.

The post Koodin kesyttäjä appeared first on Souli.