Kutsutaan maahanmuuttaja kylään

 

 

Kun se kerran toimii Ruotsissa, niin miksi ei meilläkin, Sini Virtanen mietti lukiessaan aamulehdestä naapurimaan ilmiöstä. Ruotsalaiset ovat innostuneet kutsumaan maahanmuuttajia koteihinsa syömään. Saman pöydän ääressä karisevat turhat ennakkoluulot.

− Jos haluamme, että maahanmuuttajat kotoutuvat ja haluavat tehdä oman osansa yhteisen hyvän eteen, heidän on tärkeä tuntea itsensä tervetulleiksi ja tasavertaisiksi yhteiskunnassa. Kun kutsun maahanmuuttajan kotiini, ojennan käden: tervetuloa yhteiskuntaamme!

Virtanen opettaa luonnontieteitä koulussa, jonka oppilaat ovat monista kulttuureista. Oppilailleen hän kertoo, että maahanmuutossa ei ole oikeita tai vääriä mielipiteitä, kunhan keskustelu on asiallista ja osaa perustella oman kantansa.

− Rasismia en kuitenkaan hyväksy lainkaan.

Omissa ystävissään Virtasella on maahanmuuttajaystäviä, kaikki Suomessa pitkään asuneita. Lasten kavereista monen toinen vanhempi on muualta kuin Suomesta. Jälkikasvulta voi oppia asennetta.

− Pojalleni tarhakaverin musta iho ja afrikkalainen nimi eivät tarkoita, ettei hän voisi olla suomalainen.

Kysytäänpä asiantuntijoilta neuvoja, miten kotikutsujen emännän kannattaa toimia. Näin vastaavat uussuomalainen, järjestötyöntekijä ja maahanmuuttajien kouluttaja.

”Ota selvää vieraastasi”

Somaliassa syntyneestä Abdirahim Husu Husseinista on hyvä idea kutsua maahanmuuttaja kylään. Muuten ujoihin ja pidättyväisiin suomalaisiin ei ole kovin helppoa tutustua.

Abdirahim Husu Hussein tekee Ylelle Ali ja Husu -ohjelmaa

Abdirahim Husu Hussein tekee Ylelle Ali ja Husu -ohjelmaa

”Ensin kannattaa selvittää, onko naapureissasi tai tuttujen tutuissa sellaisia, joita voisit kutsua. Maahanmuuttajalla pitää olla jokin side perheeseen, täysin vieraaseen paikkaan on vaikea lähteä.

Kerro, kutsutko koko perheen vai esimerkiksi vain äidin ja lapset. Tee selväksi, että teillä ei ole kotieläimiä: etenkin Aasiasta ja Afrikasta tulevat pelkäävät koiria ja muitakin lemmikkejä. Somalinaiset tuovat tullessaan lahjan, joka pitää ottaa vastaan. Vaimoni antaa aina jotain vastalahjaksi.

Mitä enemmän tiedät vieraastasi, sen parempi. Jos tarjoat liharuokaa, ota selvää, pitääkö sen olla halalia. Ruoka ei silti ole pääasia vaan tutustuminen, joten kahvi ja pulla riittävät hyvin.

Välttäisin puheenaiheita, jotka herättävät tunteita ja vastakkainasettelua. Sellaisia ovat uskonto, intiimiasiat tai rasismi. Arjen vertailu Suomessa ja lähtömaassa toimii aina, samoin lasten kasvatus tai vanhustenhuolto. Somalikulttuurissa perheellä on suuri arvo, eikä vain ydinperheellä vaan mummoilla, papoilla ja tädeillä.”

”Tule järjestämään kahvitteluja”

Suomen Pakolaisavun vapaaehtoistoiminnan suunnittelija Johanna Luukkonen kertoo, että pienimuotoisesti kyläilyideaa on kokeiltukin.

”Et ole suinkaan ainoa, joka kyselee, miten voi auttaa maahanmuuttajia kotoutumaan. Yhteiskunnallinen tilanne tuo vapaaehtoisia mukaan: ihmiset haluavat tehdä asioille jotain.

Voisit tulla mukaan Kahvitellen kaveriksi -toimintaan, jossa kyläillään puolin ja toisin. Mukana on nyt kuusi paria. Osallistujat voivat suunnitella tapaamiset itse, ja korvaamme ruoka- ja juomakuluja 30 euroon asti.

Ideana on vahvistaa sitä ajattelua, että maahanmuuttajien kanssa toimitaan kuten kenen tahansa naapurin kanssa. Annamme vain ensisysäyksen, ja sitten toiminta jatkuu omalla painollaan.

Kahvitellen kaveriksi on Suomen Pakolaisavun toimintaa.

Kahvitellen kaveriksi on Suomen Pakolaisavun toimintaa.

Toiminta alkoi maahanmuuttajayhdistyksiä kouluttavan Järjestöhautomon piirissä. Alussa mukana oli poliitikkoja, kuten perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini.”

”Kodissa oppii yhteiskunnasta”

Maahanmuuttajakoulutusta järjestävän Helsingin aikuisopiston koulutusjohtaja Sirpa Rönkkö liittäisi kyläilyn yhteiskuntatietoon.

”Ensin voisimme järjestää oppitunnin, jolle kutsumme mukaan muutamia emänniksi ja isänniksi halukkaita. Samalla voisi sopia kyläilystä. Parhaiten kyläilyajatus sopisi työvoimapoliittisiin ryhmiimme. Niissä opiskelevilla on enemmän tuntejakin kuin niillä, jotka maksavat itse suomi toisena kielenä -kurssinsa.

Se on syytä varmistaa, että kutsuttavilla on riitttävän hyvä kielitaito. Ihan alkeiskurssilaisten kanssa tutustuminen voi olla hankalaa.

Viemme muutenkin maahanmuuttajakoulutusta ulos luokkahuoneesta. Teemme retkiä esimerkiksi museoihin ja kirjastoon, ja opiskeiljat käyvät työharjoittelussa. Tuntiraami antaa myöten kyläilylle, jos vain opiskelijoiden oma elämäntilanne sen sallii.”

Entä sitten?

Jos idea kyläilystä toteutuu, Sini Virtasella on ohjelman raamit valmiina. Vierailleen hän tarjoisi jotain suomalaista, ei kuitenkaan mitään kovin outoa.

− Voisimme vaikka tehdä jonkin ruokalajin yhdessä. Miettisin joitakin keskustelunaiheita välttääkseni kiusallisen seinään tuijottamisen. Jos mukana olisi lapsia, ohjaan omia lapsiani leikkimään heidän kanssaan, hän kaavailee.

Entä, jos ei löydykään yhteistä puhuttavaa? Viihtyykö vieras? Sitoudunko jatkuvaan ystävyyteen ja yhteydenpitoon? Kyllähän vieraan kutsuminen omaa kotiin voi arveluttaakin, Virtanen myöntää.

− Tosin mahdollisuus samoihin ongelmiin on aina, kun tapaa vieraan ihmisen, hän sanoo.

Kuvat: Terhi Kouvo; haastateltujen arkistot

The post Kutsutaan maahanmuuttaja kylään appeared first on Souli.