Miehenä opistossa

 

 

Osallistujatilastojen valossa väite pitää paikkaansa. Onhan kansalaisopistojen opiskelijoista yli 70 prosenttia naisia.

Viime viikolla Souli antoi kansalaisopistoissa työskentelevien vinkkejä miesten rekrytoimiseen kursseille. Mutta mitä mies oikeastaan ajattelee kansalaisopistosta? Kysyin asiaa kahdelta mieheltä: 65-vuotiaalta Veikolta ja 31-vuotiaalta Janilta. Kumpikaan ei ole koskaan opiskellut kansalaisopistossa.

− On muuta tekemistä riittämiin, niin ei tule etsittyä korvaavaa tekemistä, Veikko kertoo.

Janille opisto on jäänyt etäiseksi.

− En tiedä, mitä opisto tekee tai mitä siellä järjestetään.

Opistojen työntekijöiden mukaan miesten rekrytoimiseksi olisi kiinnitettävä huomiota tiedotukseen ja samalla opistosta välittyvään kuvaan. Opinto-ohjelma saikin miehiltä tylyn tuomion.

− Tieto kursseista ei kohtaa. Tulee kyllä kotiin yksi lehtinen, mutta se hukkuu muun mainospostin joukkoon, Veikko kuvaa tiedotuksen puutteita.

Kursseista on vaikea kiinnostua, jos opinto-ohjelma päätyy suoraan paperikeräykseen. Mielekäs kurssiaihe saattaisi kuitenkin houkutella miehen opistoon.

− Jos siellä olisi jotain mielenkiintoista ja sinne voisi mennä porukalla. Jos siellä vaikka opetettaisiin pelaamaan snookeria, niin voisin mennä kaverin kanssa. Yksin on vaikea mennä, Jani sanoo.

Kun valtaosa kansalaisopistojen henkilökunnasta on naisia, voi vain arvailla, miten hyvin he osaavat suunnitella miehiä kiinnostavia kursseja ja tiedottaa niistä.

Jos miestä ei kiinnosta pitsinnypläys, se ei vain kiinnosta. Olisikin parempi pohtia, millaiset kurssit miehiä kiinnostavat, eikä yrittää rekrytoida heitä pitsinnypläykseen. Mies tuskin silti löytää tietänsä opistoon, jos hän ei tiedä koko opiston olemassaolosta tai jos vähäiset mielikuvat opistosta koskevat täti-ihmisten puikkopiiriä.

Aiemmin Soulissa:

Mistä mies tykkää?

The post Miehenä opistossa appeared first on Souli.