Opintopiirissä opitaan sekä opitaan oppimaan

Opintopiirit tarjoavat hyvän mahdollisuuden kehittää työntekijöiden osaamista pitkäjänteisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Se kuitenkin edellyttää, että työntekijät ovat valmiita sitoutumaan ja että työpaikka tarjoaa mahdollisuuksia käyttää uutta tietoa, todetaan NVL:n toteuttaman pilottihankkeen arviossa.

 
 Opintopiirissä opitaan sekä opitaan oppimaan Camilla Ernkrans toimii hankejohtajana Emmaus Ålandissa, joka edistää solidaarisuutta, kestävää kehitystä ja yhteisöllisyyttä. Työssään hän esimerkiksi auttaa työttömiä pääsemään työharjoitteluun.

Kestää aikansa tajuta, mistä tässä oikein on kyse. Saamme kuitenkin hyviä tilaisuuksia oppia käsittelemään viisaammin arjen haasteita.

Siinä pari huomiota NVL-pilottihankkeesta, jossa on kokeiltu ja tutkittu opintopiirejä oppimisen tapana. Hankkeen opintopiirien osallistujat työskentelevät aikuisten oppimisen alalla: toinen ryhmä haavoittuviin kohderyhmiin kuuluvien aikuisten parissa, toinen taas työelämässä tapahtuvan oppimisen saralla.

Opintopiirien osallistujat tulevat eri työpaikoista. Lyhyesti selitettynä he valitsevat joitakin aiheita yhdessä pohdittaviksi ja keskusteltaviksi ja saattavat tuoda piiriin tietoa myös ulkopuolelta. Sen jälkeen he kokeilevat jotain toimintatapaa työpaikoillaan ja arvioivat tuloksen, ja sitten prosessi toistuu. Näin osallistujat muodostavat yhdessä uutta tietoa, jota voidaan – tieteelliseen tietoon yhdistettynä – käyttää jatkossa.

– On ratkaisevan tärkeää, että osallistujat määrittelevät itse ne haasteet, joita haluavat käsitellä, sanoo Professionshøjskolen Absalonin dosentti Marie Kirstejn Aakjær, joka on arvioinut pilottihankkeen.

– Opintopiirien sisältö muotoutuu sen mukaan, mitä konkreettisia haasteita osallistujilla on käytännön työssään. Niinpä piireissä voidaan käsitellä hyvin ajankohtaisia asioita. Tavoitteena ei ole, että osallistujat omaksuisivat jotain tiettyä tietoa, vaan että he oppisivat tavan luoda oppimista ja kehitystä, hän selittää.

Motivaatio yhteisenä nimittäjänä

Yksi opintopiireihin osallistuneista on Camilla Ernkrans. Hän työskentelee hankejohtajana Emmaus Ålandissa, joka toimii solidaarisuuden, kestävän kehityksen ja yhteisöllisyyden puolesta. Organisaatio ottaa muun muassa vastaan käytettyjä vaatteita ja lajittelee ne myytäviksi omissa myymälöissään. Emmaus edistää myös sosiaalista kestävyyttä esimerkiksi tarjoamalla työmarkkinoiden ulkopuolella oleville ihmisille työkokeilu- ja harjoittelupaikkoja myymälöissään.

Camilla Ernkrans oli mukana ryhmässä, jonka osallistujat työskentelevät työelämän ulkopuolella olevien aikuisten parissa. Ryhmässä päätettiin melko pian keskittyä siihen, miten ihmisiä voidaan motivoida ottamaan askel työelämään.

– On helppoa puhua motivaatiosta, mutta motivaatio vaihtelee paljon yksilöstä toiseen ja myös päivästä toiseen. Tuo ajatus kulki mukanamme eri tavoin koko hankkeen ajan, ja se liittyy myös tiiviisti meidän työhömme täällä Emmauksessa, jossa tehtävänämme on motivoida vaikeasti motivoitavia kohderyhmiä, Camilla Ernkrans kertoo.

Lue myös (tanskaksi): ”Læringscirkler - en generisk model for voksenlæring”.

Moninaisuus tulee huomioida

Hanke alkoi vuonna 2019, ja siihen tuli osallistujia eri Pohjoismaista. Tarkoituksena oli järjestää useita tapaamisia, mutta kuten kaikkeen muuhunkin, koronapandemia vaikutti myös tähän projektiin. Pandemian seurauksena fyysiset tapaamiset muutettiin digitaalisiksi, ja osallistujien täytyi opetella käyttämään digitaalisia ryhmätyöalustoja.

Hankkeen aikana ryhmät jaettiin pienemmiksi. Yksi alkuperäisten ryhmien haasteista oli, että osallistujat olivat keskenään melko erilaisia esimerkiksi ammattiasemaltaan, eikä tilannetta helpottanut se, että ryhmissä puhuttiin useita eri kieliä. Juuri moninaisuus onkin syytä ottaa huomioon ryhmiä koottaessa.

– Moninaisuus voi liittyä sekä ammattitaustaan että siihen, millainen asema osallistujalla on yrityksessä. Johtavassa asemassa työskentelevällä on esimerkiksi erilainen näkökulma kuin etulinjan työntekijällä. Tämä vaikuttaa siihen, millaiset kysymykset näitä ihmisiä kiinnostavat ja millaista tietoa ja kokemuksia heillä on, Marie Kirstejn Aakjær sanoo.

Hän ei halua asettaa kumpaakaan ryhmää toisen edelle. On kuitenkin tärkeää tiedostaa, että asialla on merkitystä. – Erilaiset lähtökohdat voivat vaikeuttaa mielekkään yhteisen aiheen löytämistä, mutta toisaalta ne voivat myös antaa puhtia työskentelylle, hän toteaa.

Camilla Ernkransin mielestä ryhmien jakamisesta oli etua.

– Työskentelystämme tuli konkreettisempaa, ja oli helpompaa hyödyntää toisten ammattiosaamista ja näkökulmia ja tehdä ne näkyviksi kaikille muille. Ryhmässä keskustelemalla opimme sellaista, mitä emme olisi voineet oppia kuuntelemalla luentoa, Camilla Ernkrans toteaa. Hänen mielestään se ei kuitenkaan tarkoita, että opintopiirin osanottajien pitäisi olla keskenään samanlaisia.

– Muiden näkökulmista voi oppia. Arjessa noudatamme usein samoja rutiineja ja ajattelemme, että ”näin tämä asia tehdään”. Mutta täällä saamme kuulla, että toiset tekevät sen eri lailla. Mielestäni olen opintopiirityöskentelyn kautta oppinut, että minun kannattaa välillä vähän jarruttaa ja kuunnella, mitä muut sanovat ja miten he tulkitsevat ja ymmärtävät eri asioita, hän sanoo.

Marie Kirstejn Aakjær Professionshøjskolen Absalon -korkeakoulun dosentti Marie Kirstejn Aakjær on arvioinut opintopiireihin liittyvän pilottihankkeen.

Ulkoa tuleva tieto kehittää organisaatiota

Vaikka opintopiirityöskentelyn lähtökohtana ovat osallistujien kokemukset, ryhmän fasilitoija tai osallistujat voivat tuoda työskentelyn tueksi myös tutkimustietoa.

– Oli kiinnostavaa havainnoida opintopiireihin tuotavaa tietoa – sitä, kuinka suuri osa siitä oli käytännön työssä saadun tiedon jakamista ja kehittämistä ja kuinka suuri osa taas tieteellistä tietoa. Kiertävä tieto riippuu ihmisten omista kokemuksista ja siitä, mitä he ovat lukeneet tai oppineet jollain muulla tavalla. Opintopiirien vahvuus on juuri se, että osallistujat yhdistävät omat kokemuksensa muiden kokemuksiin. Opintopiiriin tuotava tutkimustieto voi toimia tärkeänä kimmokkeena työkäytäntöjen kehittämiselle, Marie Kirstejn Aakjær sanoo ja selittää:

– Tutkimustieto voi auttaa meitä pohtimaan käytäntöjä uudella tavalla ja katsomaan kokemuksiamme uusista näkökulmista. Siitä voi saada uusia oivalluksia.

Uusi tieto viedään työpaikalle

Opintopiireissä osanottajat luovat uutta tietoa. Lisäksi heillä tulee olla mahdollisuus käyttää tätä tietoa ja ehkä myös levittää sitä kollegoilleen.

– On tärkeää luoda yhteys opintopiirin ja oman organisaation välille. Yhteyden luominen on usein hankalaa, mikä voi johtua muun muassa johtamiseen ja rakenteeseen liittyvistä tekijöistä. Organisaatiossa tulee keskustella etukäteen odotuksista, myös johdon kanssa, Marie Kirstejn Aakjær sanoo ja täsmentää, miksi opintopiirityöskentely täytyy ankkuroida organisaatioon.

– On tärkeää tiedostaa, mitä opintopiireillä voidaan ja ei voida saada aikaan ja miten ne eroavat esimerkiksi ostetusta kurssista, Marie Kirstejn Aakjær toteaa. Opintopiirit ovat eksploratiivisia, ja johdon tukea tarvitaan siihen, että osallistujat voivat testata piireissä opittuja asioita työssään ja omaksua ne osaksi työtapojaan. Siihen on oltava aikaa ja lupa.

Myös Camilla Ernkrans on kokenut haasteita uuden ajattelutavan tuomisessa omalle työpaikalleen.

– Piireissä tavoitimme ne yhteiset haasteet, joita halusimme työstää ja kokeilla omalla työpaikalla. Se on ollut vaikeaa, lähinnä siksi, että Emmauksen muu väki ei aina ole ymmärtänyt, mitä teimme ja miksi teimme sen juuri tietyllä tavalla, hän kertoo. Kuitenkin opintopiirien ajattelutapa on pikkuhiljaa iskostumassa Emmaukseen.

– Meillä on joka toinen viikko kokous, johon osallistuu suurin osa työntekijöistä. Kokousten tarkoituksena on muun muassa saada aikaan yhteinen näkemys eri asioista, kuten siitä, miten suhtaudumme täsmällisyyteen. Asioista on keskusteltu ryhmässä, olemme kuulleet kaikkien näkökulman ja mielipiteen ja päättäneet sitten, miten menettelemme, Camilla Ernkrans kertoo.

Lue myös artikkeli (tanskaksi): ”NVL- Learning Labs – en bæredygtig nordisk model for innovationskompetence”.

Pohdintapäiväkirja todistaa kehityksen

Osallistujien tuli pitää hankkeen aikana sähköistä pohdintapäiväkirjaa. Camilla Ernkransin mielestä se on ollut antoisaa.

– Se on vähän samanlaista kuin silloin, kun lapsena kirjoitettiin päiväkirjaa. Vanhempana teksteille voi nauraa, mutta kirjoitushetkellä sitä on katsonut asioita eri näkökulmasta. Aloitimme kirjoittamisen jo prosessin alkuvaiheessa, ja oli hankalaa saada ajatukset kootuksi ja kirjoittaa ne muistiin, Camilla Ernkrans kertoo.

Silti osallistujat kirjoittivat päiväkirjaan ennen tapaamisia ja niiden jälkeen.

– Sitten alkoi tapahtua jotain. Ennen ajattelin noin, mutta nyt ajattelen näin. Oman kehityksen pystyi näkemään: tuossa olen pohtinut samaa aihetta, mutta sen jälkeen olen tuonut mukaan muiden näkökulmia ja kehittänyt omaa ajatteluani. Päiväkirjasta pystyy selvästi huomaamaan, että on oppinut uutta, Camilla Ernkrans kertoo. Hän lisää, että opintopiirien osallistujat pystyivät myös lukemaan toistensa pohdintapäiväkirjoja ja hyödyntämään näin vieläkin paremmin toisten näkökulmia tiettyyn aiheeseen.

Ernkrans on tuonut tämän menettelytavan myös päivittäiseen työhönsä.

– Tässä ajassa, kun kaikki tapahtuu nopeasti ja ihmisen odotetaan koko ajan sopeutuvan muutoksiin, voi olla hyvä idea istua välillä miettimään asioita – mieluiten yhdessä. Olemme omaksuneet työpaikallani tällaisenkäytännön, ja se on peräisin suoraan opintopiirihankkeesta, Camilla Ernkrans kertoo.

Työ ei koskaan oikein tule valmiiksi.

– Aina ilmaantuu uusia haasteita, uusia ihmisiä ja uusia kysymyksiä, joihin ei tiedä vastausta. Silloin on löydettävä avuksi joku ulkopuolinen, joka voi auttaa vastausten löytämisessä, Emmaus Ahvenanmaan hankejohtaja toteaa.

Näin hanke eteni

Alun perin hanke alkoi vuoden 2019 lopussa, mutta se keskeytettiin koronapandemian vuoksi. Tammikuussa 2021 hanke aloitettiin uudelleen tapaamisella, johon osallistuivat piirin osallistujat, fasilitaattorit, tutkijoita ja IT-konsultti. Vuoden 2021 molemmat piirit pitivät 8–10 erillistä verkkotapaamista ja neljä yhteistapaamista. Yhteistapaamisisista kaksi pidettiin verkossa, kaksi puolestaan kaksipäiväisinä fyysisinä tapaamisina.