Pitääkö harrasteopinnoista saada todistus?

 

Matti Mallila kertaa kolmatta vuotta ruotsia kansalaisopistossa ja toivoo voivansa sisällyttää kurssit tradenomin tutkintoonsa. Maija Mallinen haluaisi lisätä kuvankäsittelykurssin ansioluetteloonsa, mutta opistolla ei ole tapana myöntää kursseista todistuksia.

Miljoona mattia ja maijaa opiskelee maassamme vuosittain omalla ajallaan, jotkut omaksi ilokseen, toiset pätevöityäkseen työssä. Vapaan sivistystyön oppilaitoksilla ei vain ole yhteistä linjaa siitä, miten opittu tunnistetaan ja tunnustetaan.

Jämäkkyyttä sivistystyöhön

Sivistymisestä väitellyt lehtimies Seppo Niemelä tuntee vapaata sivistystyötä kouluttajana ja edunvalvojana.

Seppo Niemelä

Seppo Niemelä

”Sivistys on määritelmällisesti uutta luovaa toimintaa. Sellaisena se välttämättä edellyttää, että omaehtoisuus ja vapaatavoitteisuus ovat vapaan sivistystyön ytimessä. Kukko ei laula käskien.

Vapaatavoitteisuus tarkoittaa, että opintojen lähtökohtana ei ole ulkoa annettu oppimäärä, vaan jokaisen osallistujan itsen toteuttaminen. Luovan työn tuloksia ei voi mitata ennalta annetulla mittarilla, mutta niitä voi kyllä kuvata ja arvioida. Arviointi jämäköittäisi sivistystyötä ja tukisi sen omaa profiilia, kunhan varotaan sitä, ettei opintoja alisteta kokonaan tutkintotavoitteiseen pakkopaitaan. Tällaisten arviointien kehittäminen pitäisi käynnistää oppilaitosten yhteistyönä.

Toki moniin vapaan sivistystyön opintoihin sisältyy myös tutkintotavoitteisia osia, esimerkiksi näyttökokeita tai tutkintoja. Jos kyse on sivistystyön oppilaitoksesta, opinnoissa pitäisi silti pyrkiä myös sivistyspäämääriin.”

Kättä pidempää edunvalvojalle

Vapaan sivistystyön edunvalvojajärjestön pääsihteerinä ollessaan Eeva-Inkeri Sirelius seurasi kansainvälistä koulutuspolitiikkaa muun muassa Euroopan aikuiskasvatusliiton (EAEA):n varapuheenjohtajan paikalta. Eläkkeellä hän kuuluu UNESCOn elinikäisen oppimisen instituutin hallitukseen.

Eeva-Inkeri Sirelius

Eeva-Inkeri Sirelius

”Opitun tunnustamista on pyritty edistämään vapaassa sivistystyössä sekä yksittäisissä oppilaitoksissa että lakisääteisesti, mutta tässä työssä ei ole juuri edistytty. Suomi on tässä muita Pohjoismaita jäljessä. Opitun tunnustaminen on kuuma aihe myös maissa, joissa koulutusrakenteet eivät ole niin kehittyneet kuin Suomessa.

Vieläkään ei ole menetelmiä, joilla sivistystyön oppilaitoksissa hankittu osaaminen voitaisiin hyväksilukea ammatillisissa oppilaitoksissa. Tarvitaan osaamisen mittaamisen välineitä, osaamisperusteisten kurssisuunnitelmien laatimista ja kehittämistyötä yhdessä ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen kanssa.

Sivistystyön rahoittajat ja päättäjät kaipaavat vaikuttavuuden mittareita. Entä jos opetustuntien tai koulutuspäivien mittaamisen sijasta tarkasteltaisiinkin kertyneen osaamisen määrää? Siinä olisi vahva ase edunvalvojalle.

Jos kaikessa koulutuksessa tarkasteltaisiin osaamisen mittaamista, oppilaitokset rakentaisivat nykyistä hanakammin henkilökohtaisia opetussuunnitelmia aiemmin tunnustetun osaamisen päälle. Nykyiset rahoitusjärjestelmät kannustavat oppilaitoksia istuttamaan opiskelijoita niilläkin kursseilla, joilla opiskeltavat asiat he ovat oppineet esimerkiksi kansalaisopistossa. ”

Rikastusta ansioluetteloon

Susanna Rantanen on henkilöstöalan ammattilainen ja Heebo- ja Emine-yritysten perustaja. Hänen mielestään vapaa-ajalla hankitut taidot ja tiedot ovat työmarkkinoilla yhtä käypää valuuttaa kuin oppilaitoksissa tai työssä kerätty oppi.

Susanna Rantanen

Susanna Rantanen

”Harrasteopintojen tunnustaminen olisi ihan hyvä ajatus. Työnantajalle ei ole olennaista, onko joku toinen maksanut palkkaa opitusta taidosta tai osaamisen kehittymisestä vai ei. Olennaista on, onko taitoa, kykyä ja valmiuksia.

Itse opin paljon uutta esimerkiksi äitiyslomani aikana viitisen vuotta sitten. Kirjoitin blogipostauksia ja kolumneja ja aloitin yritykseni perustamistoimenpiteet. Kirjoitustaidon harjannuttamisen lisäksi opin aika lailla liiketoimintasuunnitelman tekemisestä, markkinatutkimisesta, teknologiakehittämisestä, rahoituksen saamisesta ja erilaisista rahoitusinstrumenteista. Näistä taidoista on ollut hyötyä, sillä minusta tuli yrittäjä äitiyslomani päätyttyä: olen nyt kahden jatkuvasti kasvavan yrityksen omistaja.

En kuitenkaan ajattele, että oppimisella olisi vain työelämää palveleva välinearvo. Jos uusia taitoja kehittää siksi, että kiinnostus on sisäsyntyistä, välinearvoa ei mielestäni edes synny, koska oppimisen motivaatiot eivät liity työelämään.”

The post Pitääkö harrasteopinnoista saada todistus? appeared first on Souli.