Selfiessä kirjastokollegojen kanssa

 

 

Delhiläisen majapaikkani naapurit kutsuivat minut häihin. Morsian selitti häärituaaleja ja ehdotti, että minut haetaan polttareihin kello 19. Kaivoin repusta edes jotain siistimpää vaatetta ja odotin hakijoita. Tiesin, että intialainen aikakäsitys on venyvä, joten odotin rauhassa kaksi tuntia.

Mutta ketään ei tullut siihen mennessä, eikä koko iltana. Tässä kohtaa tyttökirjassa lukisi, että ”hänen poskillaan paloivat punaiset läikät”. Menin nukkumaan pettyneenä.

Seuraavana päivänä hyppäsin metroon ja etsin Delhin pääkirjaston. Näin sen hienon sisäpihan ja aloin valokuva sitä. Mutta kuvaaminen olikin ankarasti kielletty, ja minut talutettiin toimistoon nuhdeltavaksi, ties vaikka sakotettavaksi. Pyytelin anteeksi ja kerroin, että olen suomalainen kollega, kirjastossa töissä.

Tunnelma muuttui silmänräpäyksessä. Minut saateltiin johtajan huoneeseen, jossa sain heti, kesken kaikkien töiden, kupin chaita ja diaesityksen kirjaston historiasta ja nykytilanteesta, kaikkinaisista uusista ideoista ja kulttuuritapahtumista. Minua itketti kun näin, miten ylpeä johtaja oli tästä  Intian ensimmäisen pääministerin Jawaharlal Nehrun vuonna 1951 perustamasta, kansalaisille ilmaisesta laitoksesta.

Lopuksi minua kierrätettiin kirjastossa, jossa sattui olemaan ekskursiolla kolmisenkymmentä kirjastolaista eri puolilta Intiaa. Kun he keksivät minut, niin kohta otettiin selfieitä, joissa olin yhdessä vaikka kuinka monen kirjastokollegan kanssa.

Eläköön kirjasto! Hyvää Runebergin päivää.

Ja ennen kaikkea: eläköön elämä. Älä odota mitään, vaan katso.

Kuva: Ella Mustamo

Aiemmin Soulissa:

Intia alkaa lentokoneesta

Kerään matkalta tunnejälkiä

 

The post Selfiessä kirjastokollegojen kanssa appeared first on Souli.