Sivistyshistoria toistaa itseään

 

 

Kun kirjailijafilosofi Eero Ojanen (EO) perehtyi Kansanvalistusseuran historiaan, yksi kaava tuntui toistuvan.

‒ Keksitään hyvä idea, annetaan sille alkuvauhti ja päästetään irti, kun joku muu ottaa sen hoitaakseen. Esimerkiksi kansankorkeakoulu oli vähäosaisille tärkeä väylä koulutukseen, mutta menetti merkityksensä, kun koulutusjärjestelmä kehittyi.

Työväenopiston historiateoksen kirjoittaja Samu Nyström (SN) sanoo, että yksi opiston tehtävistä on aina ollut ollut kaupunkilaisten perehdyttäminen uudenlaisiin oloihin: muuttuvaan maailmaan ja maailmaa muuttamaan.

‒ Se on pyrkinyt lieventämään sosiaalisia ongelmia, parantamaan työväestön taloudellista asemaa sekä tarjoamaan tietoja ja taitoja elämänhallintaan.

Millaisen tarinan sivistyksestä kerrot?

EO: Kansansivistys on ollut valtavan iso asia suomalaisessa yhteiskunnassa ja suomalaisten elämässä. Hienoa on Kansanvalistusseuran ajatus siitä, että tieto ja kulttuuri kuuluvat kaikille ja niitä voidaan tarjota aktiivisesti kaikille.

Sivistystyön vapaapalokunta on ottanut tehtäviä, jotka pitää tehdä, mutta joille ei sillä hetkellä ole ollut muita ottajia. Kansanvalistusseura oli esimerkiksi taustavoimana, kun kansanopistoja 1880-luvulla ryhdyttiin perustamaan. Samalla se on ollut ja on yhä sivistystyön ammattilaisten yhdysside.

Historia toistaa itseään. Julkisen vallan rahoitusta ei välttämättä enää odoteta, vaan ihmiset ryhtyvä tekemään itse. Sama oli Kansanvalistusseuran alkuaikoina.

”Julkista rahoitusta ei enää edes odoteta, vaan ihmiset tekevät itse. Sama oli Kansanvalistusseuran alkuaikoina”, sanoo Eero Ojanen.

SN: Kun maaseudulta kaupunkiin muuttaneet vähän koulutetut työläiset löysivät opistosta 1900-luvun alussa henkisen kotinsa, heillä ei välttämättä ollut minkäänlaista pohjakoulutusta, kuten luku- tai laskutaitoa.

Työväenopistossa ryhdyttiin miettimään, miten työläiset pystyisivät parantamaan elinolojaan ja toimimaan uudessa yhteiskunnassa.

Saman vuosisadan lopulla maahanmuuttajien määrä on kasvanut, ja opiston tehtävänä on yhä elinolojen parantaminen, hieman eri muodossa. Pääkaupunkiseudulla on jälleen kerran valtava määrä ihmisiä, jotka tarvitsevat tietoja ja taitoja uuteen kulttuuriin.

Millaisen kuvan sivistysyhteiskunnasta välität?

EO: Sivistys on olennainen yhteiskunnan rakentamisessa. Yllätyin Kansanvalistusseuran oman roolin moninaisuudesta ja kentän hurjasta eloisuudesta. Stereotypia menneiden aikojen sivistystyön jäykkyydestä ja sivistyksen päähän kaatamisesta on liioiteltu. Työ oli päinvastoin dynaamista: kaikkea hyvää haluttiin edistää.

Muutenkin vähättelevät näkemykset menneisyydestä ja myytin kansansivistystyön yksipuolisesti kansallisromanttisesta paatoksesta joutaisi hylätä. Totta kai Kalevala koettiin tärkeäksi, mutta ei se ole koko kuva.

Kaksi kirjailijaa

  • Eero Ojanen on filosofiaan ja historiaan syventynyt tietokirjailija. Hän tuntee Kansanvalistusseuran toiminnan Oriveden Opiston opettajana ja historiikin kirjoittajana.
  • Samu Nyström on filosofian tohtori ja historiantutkija, joka on erikoistunut maailmansodan ja sisällissodan aikaisiin tapahtumiin Helsingissä sekä helsinkiläiseen elämään.

 

SN: Työväenopisto on tarjonnut vertaisoppimisen paikan ja opettajille mahdollisuuden kokeilla pedagogisia menetelmiä, joita autoritäärisessä koulujärjestelmässä ei ole voinut käyttää. Opettajilla on ollut motivoituneita ja tiedonjanoisia ryhmiä opetettavanaan.

On uskomatonta, että alkuvuosikymmeninä kymmentuntisen konepajatyöpäivän jälkeen opistolle on tultu opiskelemaan vaikkapa latinan alkeita. Hämmästyttävää on myös se intohimo ja tunteen palo, joilla helsinkiläiset ovat suhtautuneet omaksi kokemaansa opistoon.

Kuntalaiset ovat puolustaneet oikeuttaan kursseihin. Se ei ole mitenkään itsestäänselvyys. Vaikkapa paloaseman sijainti herättää harvoin yhtä suurta keskustelua kuin uhka tanhuryhmän lopettamisesta. Siinä mielessä opisto on onnistunut tärkeässä tehtävässä, kansalaisaktiivisuuden ruokkimisessa.

Miltä kansansivistys näyttää vuonna 2114?

EO: Sivistys on sitä, että ihmiset osaavat elää sovussa itsensä, luonnon ja toistensa kanssa. Sivistystyö luo pohjaa ehjälle ja vastuulliselle elämäntavalle. Sitä tarvitaan, kun nykysuuntaa on oikaistava.

Kun talouskasvu ei jatku entisellään, ihmiset kohtaavat ongelmia: mistä mieli, kun tarjolla ei ole materiaa. Silloin testataan, miten sivistystyö on onnistunut rakentamaan perustaa nykyistä ehyemmälle ja vastuullisemmalle elämälle.

Suomessa on hienoa se, että julkisella rahalla on saatu kulttuuria kaikille. Nyt se pitäisi pystyä uusilla tavoilla yhdistämään muihin rahoitusmuotoihin, kuten mesenaattityyppiseen rahoitukseen. Samalla pitää taata tasa-arvo. Iso kysymys onkin, miten turvata kulttuurin kenttä nykyistä vähemmällä julkisella rahoituksella.

SN: Vaikka opetuksen muodot ovat työväenopistossa muuttuneet, tarve ja sisältö ovat säilyneet melko muuttumattomina.  Uskon, että opisto on tulevaisuudessakin samanhenkisten ihmisten kohtaamispaikka, jonne kaupunkilaiset tulevat vapaaehtoisesti viettämään aikaa omien kiinnostustensa äärellä. Aikuisilla on tarve toteuttaa itseään.

Selvää toki on, ettei historia toista itseään samalla tavalla, mutta tiedonhalu tulee säilymään. Nettiajan myötä yleisen sivistyksen tarve oikeastaan kaikilla yhteiskunnan tasoilla korostuu. Se tarkoittaa esimerkiksi, että toiset ihmiset otetaan huomioon sekä reaalimaailmassa että verkossa. Sivistyksen tarve korostuu, kun kaikki voivat olla äänessä yhtä aikaa.

Kuinka kirkastaisit sivistyksen brändiä?

EO: Me kaikki sivistystyötä tekevät kirkastamme sitä koko ajan omalla toiminnallamme. Ei siinä ole muuta kikkaa kuin se, että uskoo omaan asiaansa ja työhönsä. Osa uskoa on menneisyyden kunnioittaminen: siellä on hienoja asioita.

Itse asia, sivistys, pitää ottaa vakavasti. Se ei ole vanhentunut sanana eikä ideana, mutta jokainen antaa sivistykselle sisällön omalla työllään.

SN: Vahvuuksia ovat monipuolisuus, vapaus ja yhdessä tekeminen. Erityisesti vapaus tehdä sitä, mistä on itse kiinnostunut, on todella tärkeää. Tällaiset asiat eivät taivu peruskoululaisten PISA-tyyliseen tuottavuusmaailmaan.

Sivistys-termi on arvokas, ja siksi historiateosta kirjoittaessakin minulle oli selvää, että sen tulee näkyä otsikossa. Sana oodi kuvastaa myönteistä sivistyskäsitystä se sijaan, että puhuttaisiin tiukkahenkisestä oppimisesta.

Anna meille tulevaisuuden tehtävä!

EO: Kansanvalistusseura voi olla kulttuurin asiamies ja monitoimija. Kun syntyy uudenlaista toimintaa uudenlaisen rahoituksen pohjalta, tarvitaan kokoava voima.

SN: Nykyisin tulospaineet, talouden mittarit, koulutuspoliittiset tavoitteet ja postmoderni yksilöllisyys vaikuttavat opistotoiminnan taustalla. Niiden puristuksesta huolimatta kannattaa pitää kiinni sadan vuoden läpi kantaneesta sivistysajatuksesta. Maailma tarvitsee tulevaisuudessakin yhdessä toimivia, epäileviä, luovia ja tuntevia eli sivistyneitä ihmisiä.

Kansanvalistusseuran kaikille avoin Suuri sivistyskeskustelu 26. syyskuuta Sanomatalolla.

Kuvat: Annu Hattunen; Terhi Kouvo

Lisää aiheesta:

  • Eero Ojanen: Valoa kansalle. 140 vuotta suomalaista sivistystä. Kansanvalistusseura 2014.
  • Samu Nyström: Oodi sivistykselle. Helsingin työväenopisto 100 vuotta. Minerva Kustannus Oy 2014.

Aiemmin Soulissa:

Juhlaa työn merkeissä

 

The post Sivistyshistoria toistaa itseään appeared first on Souli.