Suorittaja ja leppoistaja samalla kurssilla

 

 

Kyllä, parhaimmillaan näin on. Pahimmillaan ryhmän heterogeenisyys voi kuitenkin aiheuttaa opiskelijoille äärimmäistä turhautumista.

Tarkastellaanpa tilannetta kielikurssin näkökulmasta. Omien opiskelukokemusteni perusteella kansalaisopiston kieliopiskelijat voi hieman kärjistäen jakaa suorittajiin ja leppoistajiin.

Suorittaja haluaa edetä kielen opiskelussa nopeasti. Ensisijainen motiivi on kielen oppiminen.

Kansalaisopistot tukevat innokasta kieliharrastajaa tarjoamalla mahdollisuuden kielitutkintojen suorittamiseen. Noin kahdeksan oppikirjakappaleen lukuvuosivauhdilla etenevä opetus saa innokkaan opiskelijan kuitenkin ihmettelemään. Kuinka monta vuotta opiston penkkejä täytyy kuluttaa ennen kuin saavuttaa kielitutkinnon vaatiman vähimmäiskielitaidon?

Suorittaja ryhtyy melko pian kartoittamaan muita vastaavien kieliopintojen tarjoajia paikkakunnallaan.

Leppoistaja puolestaan osallistuu kielikurssille ajatuksenaan tavata ihmisiä ja seurustella näiden kanssa. Ohessa voisi oppia hieman kieltäkin. Kurssin parasta antia on se, että tunnilla ehtii vaihtaa kuulumisia muiden kanssa, jäämättä jälkeen opiskelussa. Kurssin harmonista tunnelmaa särkevät suulliset harjoitukset, joita voi joutua tekemään suorittajan parina.

Kun suorittaja yrittää sitkeästi opettaa leppoistajalle modaaliverbien käyttöä ja taivutusta, leppoistaja keskustelisi mieluummin tulevan joulun säästä. Tällaisen kokemuksen jälkeen herkimpiä leppoistajia ei enää näy kurssilla.

Kansalaisopistolle ja opettajalle tilanne on haasteellinen. Kurssien tulisi olla kaikille avoimia. Mutta miten yhdellä ja samalla kurssilla voi palvella kumpaakin opiskelijatyyppiä?

The post Suorittaja ja leppoistaja samalla kurssilla appeared first on Souli.