Tanskalla on useiden vuosien ajan ollut erittäin suuria tavoitteita koulutuksen alalla, mitä tulee lapsiin ja nuoriin. 90 prosentin 25-vuotiaista on suoritettava nuorisokoulutus vuoteen 2030 mennessä. Samaan aikaan on poliittisella saralla ollut paljon hiljaisuutta matalasti koulutettujen aikuisten suhteen. Ja juuri nyt esimerkiksi aikuisten yleissivistävillä oppilaitoksilla on vaikeuksia. Puolet on alijäämäisiä ja useita maan laitamilla sijaitsevia aikuiskoulutuskeskuksia uhkaa sulkeminen…
Professori Nina Smithin komission ensimmäisessä väliraportissa kysytään, pitäisikö panostaa aikuiskoulutukseen ja täydennyskoulutukseen. Komissio on perustettu tarkastelemaan niin sanottuja toisen sukupolven uudistuksia ja selvittämään, muun muassa, miten voimme saada aikaan joustavamman ja tulevaisuuden kannalta kestävämmän aikuisten koulutus- ja työmarkkinajärjestelmän, VEU:n.
Raportissa todetaan, että käytännössä kaikki viime vuosina koulutukseen lisätyt varat ovat menneet nuorille: Kasvu vuoden 1995 62 miljardista aina vuoden 2019 82 miljardiin kruunuun – molemmat luvut tämän päivän valuutassa – on mennyt lähes yksinomaan alle 35-vuotiaiden koulutukseen.
Meillä Tanskassa on siis ongelma. Meillä on epäsuhta yleisten perustaitojen koulutusta tarvitsevien aikuisten osuuden ja sen saajien määrän välillä. Mutta Nina Smithin komission mukaan näyttää myös siltä, että nyt alkaa olla poliittista tietoisuutta siitä, että asialle on tehtävä jotain. Ei vain siksi, että tunnetaan sääliä väärässä iässä olevaa yksilöä kohtaan, joka on vaarassa kompastua tieto- ja digitaalisessa yhteiskunnassamme, vaan myös siksi, että uhan alla on nopeasti kehittyvä ja muuttuva yhteiskuntamme.
Fotograf: Yadid Levy/norden.org
Yksi prosentti koulutuksessa
Monestako puhumme? PIAAC:n uusin tutkimus osoitti, että 600 000 tanskalaista ei osaa lukea perustasolla, 500 000 ei osaa laskea taloustarpeitaankaan, ja että noin miljoonalla tanskalaisella ei ole riittäviä digitaitoja. Luvut ovat vuodelta 2013, mutta pääministeri Mette Frederiksen “päivitti” niitä avauspuheessaan Kansankäräjille tänä vuonna. Tässä hän saattoi kertoa, että vaikka lähes puolet 20–24-vuotiaista on virallisesti koulutuksessa, vastaavasti vain yksi prosentti neljäkymmentä vuotta täyttäneistä on koulutuksessa.
Yksi prosentti? Ei niitä varmaan ole montaa. Miten asiat voi olla näin pielessä? Ja johtuuko se vain siitä, ettei tätä aluetta olla priorisoitu taloudellisesti tai poliittisesti?
Yksi syy voi olla se, että Tanskan matalasti koulutettujen aikuisten koulutusjärjestelmä on myös melko monimutkainen järjestelmä. Vähiten koulutusta saaneet ovat saaneet monella tapaa vaikeimmin saavutettavan järjestelmän, jota ei juurikaan tunne muut kuin ne, jotka sitä käyttävät. Ja ehkä yksi syy tähän voi olla se, että tästä alueesta vastuussa olevia tahoja, vastuuministeriöitä, on ennätyslukumäärä? Niitä on jopa viisi kappaletta. Aluetta hoitavat Tanskan lapsi- ja opetusministeriö, tutkimus- ja koulutusministeriö, kulttuuriministeriö, ulkoasiainministeriö ja vuodesta 2017 alkaen myös työministeriö. Tätä voidaan kutsua jo ylellisyydeksi, kun niin moni taho välittää, mutta myös haitaksi tiedon jakamisen ja vastuun kantamisen suhteen.
Mitä ovat FVU, OBU, DSA…
FVU on valmistava aikuiskoulutusohjelma yli 25-vuotiaille aikuisille, jotka haluavat kehittyä paremmaksi lukemisessa, oikeinkirjoituksessa, kirjoittamisessa tai laskennassa (tai englannin kielen ja digitaitojen suhteen). Jotta voi osallistua FVU:n tanskan, matematiikan, englannin ja tietotekniikan opintoihin, vaaditaan seulonta, jonka avulla määritetään sopiva ohjelma-aste. Vaihtoehtoisesti sen perusteella voidaan myös tarjota opintoja OBU:ssa eli lukihäiriöisten koulutusta. Yksittäiset koulutusvaiheet päättyvät testiin, jonka jälkeen voi siirtyä askel askeleelta eteenpäin. Ylempi taso vastaa osaamiseltaan peruskoulun 9. luokkaa. FVU-koulutusta tarjotaan aikuiskoulutuskeskuksissa (VUC), vapaan sivistystyön oppilaitoksissa, kielikeskuksissa ja muissa vastaavissa, ja koulutus on yleensä ilmainen.
OBU on aikuisille suunnattu lukihäiriökoulutus. Kyseessä on erityisesti suunniteltu koulutus, jonka tarkoituksena on lievittää tai rajata osallistujan luku- ja kirjoitusvaikeuksia. Tämä opetus tapahtuu tyypillisesti aikuiskoulutuskeskuksissa ja vapaan sivistystyön oppilaitoksissa.
AVU on yleinen aikuiskoulutus ja tarjolla aikuisille, jotka haluavat parantaa yleistietojaan. AVU tarjoaa mahdollisuuden kehittää itseään yhdessä tai useammassa oppiaineessa peruskoulutasolla. AVU on suunnattu 25-vuotiaille ja sitä vanhemmille aikuisille. Kyseinen koulutus järjestetään usein aikuiskoulutuskeskuksissa.
Valmisteleva perusopetus ja koulutus (FGU) on alle 25-vuotiaiden valmistava perusopetus, jossa voi saada yleisen peruskoulutuksen kurssimuotoisena. FGU:ssa sitä kutsutaan nimellä AGU. Koulutus tapahtuu FGU:n kouluissa.
DSA on tanska toisena kielenä ulkomaalaisille ja pakolaisille. Se koostuu kolmesta koulutuksesta. Danskuddannelse 1, DU1, on heille, jotka eivät osaa lukea ja kirjoittaa tai osaa latinalaisia aakkosia. DU2 on tarkoitettu heille, joilla on lyhyt koulu- ja koulutustausta kotimaasta, ja DU3 on heille, joilla on keskipitkä tai pitkä koulu- ja koulutustausta.
AMUt ovat työmarkkinakoulutuksia, jotka koostuvat usein lyhytkestoisista erikoiskursseista, joita voidaan suorittaa joko yksilöllisesti tai tarpeen mukaan. Koulutukset ovat pätevöittäviä ja niistä saa tutkintotodistuksen jokaisesta suorittamastaan kurssista.
Kolmikantaneuvottelut asettivat suunnan vastuuministeriöille?
Ministeriöiden vastuiden lisäksi erittäin tärkeä osa jää niin sanotuille työmarkkinoiden kolmikantaneuvotteluille. Yksityiset ja julkiset työnantajat, työntekijät ja hallitus määräävät suunnan matalasti koulutettujen aikuisten koulutukselle. He keskittyvät luonnollisesti siihen, mikä parhaiten vastaa työmarkkinoiden tarpeita. Ja se on jo vuosia pitkälti ollut sitä, että jos koulutusta vaaditaan työllistymiseen, ammatillisempi työmarkkinakoulutus, AMU, on vastaus.
Vuoden 2017 kolmikantaneuvotteluissa asetettiin kuitenkin vakavasti otettava uusi suunta: Nyt tien täytyy pääsääntöisesti kulkea aikuisten peruskoulutuksen kautta. Uusia valmistavan aikuiskoulutuksen ohjelmia otettiin käyttöön FVU-tietotekniikan ja FVU-englannin saralla, FVU-tanskan ja FVU-matematiikan rinnalle. Samalla sopimusosapuolet ovat useilla alueilla päättäneet priorisoida osaamisrahastojen varoja tähän tarkoitukseen. Sovittiin myös korkeammasta tuesta koulutukseen meneville, samalla kun työministeriö ”kytkettiin” yleiseen koulutusjärjestelmään.
Kaikki vaatii lukemista
Jälkimmäinen on merkinnyt sitä, että työministeriön on täytynyt työskennellä vanhan korjaamisen parissa, voisi sanoa melkein urakan vastaavan supertankkerin kääntämistä. Ministeriö on jo vuosia pyrkinyt lähettämään työttömät töihin mahdollisimman nopeasti. Työkaluna tässä on ollut mahdollisesti lyhyt ammattikoulutus AMU:ssa. Uudet merkit tarkoittavat kuitenkin sitä, että nyt on asetettava kaikki muut kapeakatseisten liiketoimintaetujen edelle. Koska ei ole enää hyödyllistä lähettää työntekijää tai työtöntä rekkakurssille, jos hän ei osaa lukea tai läpäise koetta, joka on nyt otettu käyttöön myös AMU:ssa.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että tämän ministeriön tulee hankkia uutta tietoa ja kokemusta yleisen aikuiskoulutuksen alueelta, josta lapsi- ja opetusministeriöllä on muuten valtava kokemus ja tietämys. Mutta ehkäpä ne uudet hankkeet, jotka on nyt varattu työmarkkinoiden kolmikantaneuvottelujen poolirahoista ja joita työministeriön on hoidettava, näyttävät jotain uutta?
Työllisyys – vihollinen numero 1
Vaikka kaikilla koulutuksesta vastaavilla ministeriöillä ja kolmikantaneuvotteluilla on erilainen lähestymistapa, kaikki voivat kuitenkin olla yhtä mieltä siitä, että työllisyys näyttää olevan koulutuksen pahin vihollinen. Matalasti koulutettujen työllistymistä ja koulutusta esittävää kaaviota seurataan erittäin hienosti: Työllisyyden lisääntyessä koulutuksessa olevien aikuisten määrä vähenee vastaavasti. Ja koronan jälkeen on ollut noususuhdanne, mikä saattaa olla yksi selitys sille, miksi pääosin matalasti koulutettujen aikuisten yleisestä peruskoulutuksesta vastaavien aikuiskoulutuskeskusten aktiivisuus on vähentynyt keskimäärin 13 prosenttia syksystä 2020 tähän vuoteen. Luvut ovat Uddannelsebladetista.
Toinen esimerkki tästä yhteydestä on lukihäiriöisten aikuisten koulutuksen (OBU) alueella: Jos työllisyys lisääntyy, OBU:hun osallistuvien aikuisten määrä vähenee. Ja OBU:n “ruokintaketjuna” ovat hyvin usein aikuiskoulutuksen, FVU:n, osallistujat: Kun henkilöä tutkitaan ja hän osoittautuu lukihäiriöiseksi, hän saa OBU-tarjouksen. Muussa tapauksessa hänelle tarjotaan FVU-koulutusta.
Tanskan arviointi-instituutti EVA, joka teki OBU-tutkimuksen, osoittaa tässä tapahtuneen selvää laskua. He ovat myös tuottaneet toisen tutkimuksen FVU:sta vuonna 2020. Se osoittaa, että matalasti koulutetut yli 35-vuotiaat tanskalaiset miehet eivät ole menestyneet erityisen hyvin. Kaiken kaikkiaan FVU-raportti osoittaa FVU:n käytön lisääntyneen vuosina 2009–2019, mutta tämä johtuu pääasiassa siitä, että monet eri etnisistä taustoista tulleet ja koulutuksen jo saaneet käyttävät FVU:ta. Toisin sanoen, ne aikuiset jotka eivät kuulu kohderyhmään.
Lopuksi korona-aika voi antaa lisäviitteitä siitä, että työ ja koulutus voivat olla toistensa vihollisia. Tällöin yritykset pakotettiin lopettamaan tuotanto, mutta ne saivat taloudellista tukea “työttömien” työntekijöiden kouluttamiseen. Ja useat käyttävät sitä hyväkseen, mistä osoituksena kouluttamattomat, jotka ovat olleet työmarkkinoiden eri osaamisrahastojen tukien varassa.”
Mutta edelleenkin: Kun työllisyys pääsi jälleen täyteen vauhtiin, koulutushalu laski jälleen kerran.
Nina Smithin komissio kuvailee tätä väliraportissa seuraavasti: “Tanska on luultavasti yksi maailman parhaista maista ammattitaidottomille”, joten
“Miksi käyttää aikaa ja vaivaa koulutukseen, jos sinulla on hyvä työpaikka, hyvä palkka ja olet arvostettu työntekijä ja kollega?”
Vihollinen numero 2
Tietämättömyys tarjonnasta – kyllä, ja miksi?
Ehkä toinen syy, miksi kouluttamattomat aikuiset eivät kouluta itseään, on se, että he eivät tiedä tarjonnasta mitään? Ja kun kukaan ei kerro aikuisille tai yrityksille mahdollisuuksista hankkia tai päivittää yleistaitojaan, on helpompi olla tekemättä.
Ongelma mainittiin jo vuonna 2019, jolloin konsulttiyritys Rambøll joutui jättämään tarjouksensa VEU-järjestelmän esteistä ja parhaista käytännöistä. Raportissa todetaan:
”Yrityksen keskeinen este on VEU:ta koskevan yleiskuvan ja tietämyksen puute. Työntekijöiden keskuudessa näkyy haasteena myös tiedon puute siitä, mitä mahdollisuuksia heillä on todellisuudessa yleistaitojensa kehittämiseen.”
Tanskan työmarkkinoille on ominaista lukuisat pienet ja keskisuuret yritykset. Tosin he maksavat osaamisrahastoihin, jotka voivat auttaa taloudellisesti, kun työntekijöitä on koulutettava. Mutta se vaatii yrityksiltä tietoa tarjonnasta ja erilaisista tukijärjestelmistä. Pienemmillä yrityksillä ei usein ole HR-osastoa, joka voisi pitää ne ajan tasalla tai hoitaa hallinnon. Ja jopa yksikin tuotannosta puuttuva työntekijä voi tuntua, kun tilaukset pamahtelee sisään.
Muun muassa Dansk Industrin vanhempi konsultti Inge Steen Mikkelsen sanoo näin:
– Minulla ei ole epäilystäkään siitä, että meillä on valtava haaste edessämme, varsinkin pienille ja keskisuurille yrityksille. Tämä tarkoittaa sitä, että koko suunnittelusirkus on valtava este monelle yritykselle, sillä heille ei ole tarjolla opasta, joka neuvoisi koko prosessin ajan.
Hän on ärsyyntynyt siitä, että he päättivät sulkea koulutuskeskuksen, joka on tehnyt juuri näin Midt-Østjysken alueella 20 vuoden ajan: Verkkoveturi piti yrityksiä kädestä kiinni koko matkan oppilaitoksiin asti ja sai heidät palkkaamaan oikeisiin paikkoihin, hän kertoo koulutuskeskuksesta, joka sulki ovensa kesäkuussa 2021.
Fotograf: Yadid Levy/norden.org
Nuori alue
Ja kuten mainittiin, tämä on yksi riskeistä tilanteessa, jossa koulutusjärjestelmässä on paljon vastuutahoja, sillä kenellä on tiedotusvelvollisuus toimivien asioiden suhteen ja kuka välittää tietoa hyvistä kokemuksista kenelle? Ainakin useita samoja keskeisiä tekijöitä toistetaan yhä uudelleen ja uudelleen, kun on kyse pyrkimyksistä ja hankkeista saada matalasti koulutettuja yleissivistävään koulutukseen: Yhteistyötä, yhteisiä ja koordinoituja ponnisteluja monilta mukana olevilta toimijoilta, yritysten avainhenkilöiltä, koulutuslähettiläiltä jne.
Nyt se on työministeriö, joka on ”vastuussa. Toisin sanoen, työministeriö on saanut rahaa hankkeiden käynnistämiseen, joiden täytyy jälleen kerran kertoa, mikä toimii (katso toinen artikkeli).
Elinikäinen oppiminen taas esillä?
Nyt on edessä lähinnä odottelua. Sekä näiden projektien tuloksien odottelua, mutta myös odotetaan Nina Smithin komission työn valmistumista ja mahdollisia suosituksia siitä, mitä tehdä, jotta käänne voidaan tehdä ja saada tarpeellinen matalasti koulutettujen koulutus todella alkamaan. Alustavassa väliraportissa tulevaisuuden verhoa kuitenkin hieman raotetaan, ja se lupaa hyvää niille, jotka uskovat, että kunnianhimoinen koulutuspolitiikka matalasti koulutettujen aikuisten osalta on tie eteenpäin. Esimerkiksi seuraavia kysymyksiä esitetään:
”Pitäisikö luoda kaikille kansalaisille koulutustili, johon on elinikäinen nosto-oikeus?”
Kansankäräjien avajaisissa pääministeri Mette Frederiksen puhui myös eräänlaisesta elinikäisestä oppimisesta, mutta ilman tätä termiä. Hän sanoi:
“Miksi me edelleen ajattelemme koulutuksen olevan jotain, josta pääsee yli elämän varhaisessa vaiheessa, kun tiedämme, että niin monet meistä ovat vielä pitkään nopeasti kehittyvillä työmarkkinoilla? Hallitukselle on selkeä tavoite, että suuremman määrän ihmisiä on tehtävä työtä.” Ja sitten hän jatkoi: “Koulutus on tärkeä osa sitä.”
Ja vaikka kolmikantaneuvottelut on juuri siirretty vuoteen 2022, kaikki osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että työ VEU:n parissa jatkuu. Varoja on lisätty, ja lapsi- ja opetusministeri Pernille Rosenkrantz-Theil sanoo ensi vuoden neuvotteluista:
“Tässä keskitymme erityisesti vähentämään sellaisten aikuisten määrää, joilla on puutteita esimerkiksi lukutaidossa”.
Toisin sanoen: Jotakin näyttää tapahtuvan pian koulutuksen saralla – myös aikuisten matalasti koulutettujen kohdalla.
Miten päihitämme esteet
Fotograf: Johannes Jansson/norden.org
Sillä välin, kun odotamme Nina Smithin komissiota ja vuoden 2022 kolmikantaneuvotteluja, tässä on joitain ehdotuksia mahdollisista ratkaisuista esteiden voittamiseen:
- Laatikkoajattelulle on tehtävä jotain. Esimerkkinä tästä on, että jos haet vapaaehtoisesti FVU:hun opiskelemaan tanskaa tai matematiikkaa, lapsi- ja opetusministeriö maksaa suurimman osan osallistumisesta. Jos kyseessä on työvoimatoimiston työsuunnitelmaan tuleva osa, kunnan on maksettava koulutus. Tämä voi tarkoittaa sitä, että kunnat, joiden kuntakassassa on paljon nousuja ja laskuja, eivät koe rohkaisevaksi lähettää työttömiä koulutukseen osana työsuunnitelmaa. Tuen pitäisi tulla yhdestä rahastosta, jotta ei tarvitse spekuloida, kuka koulutuksen maksaa.
- Motivaatio: Matalakoulutetuilla aikuisilla on usein huonoja kokemuksia koulunkäynnistä ja heillä on vaikeuksia motivoida itseään. Yksi ratkaisu voi siis olla opetuksen sijoittaminen epämuodollisempiin yhteyksiin, joissa aikuiset jo ovat ja käyvät. Tällaisia ovat esimerkiksi kirjastot tai yhdistykset, jolloin kouluttautumisesta ei tule niin ylivoimaista.
Mutta aikuisia voi motivoida myös digitaalisten mahdollisuuksien hyödyntäminen. He osaavat hyvin selvittää, kuinka pelata kasinopelejä tai muuta vastaavaa iPadillaan tai mobiililaitteellaan, joten miksi emme käyttäisi pelillistämistä yleiseen aikuiskoulutukseen? Se voi osittain luoda motivaatiota, mutta luoda myös yksilöllisen oppimistilan, jossa saa mahdollisuuden kehittää sitä, mikä tuntuu vaikealta, ja käyttää enemmän aikaa siihen, mikä tuntuu hauskalta. Jos siis jokin oppimisalue saat tuntemaan olon ”tyhmäksi”, se ei tapahdu julkisesti, koska kyseessä on eräänlainen yksityinen oppimistila opiskelijalle ja opettajalle.
Etenkin pienten ja keskisuurten yritysten motivaatiota voi auttaa se, että yksi kokonaisvaltainen taho sekä hoitaa etätyötä että avustajia, ohjaajia ja oppaita koulutuksen aloittamiseen, apurahojen hakemiseen… ja saa vielä kaiken tämän hoidettua valmiiksi. - Olennaisuus: Tavan, jolla koulutus kehystetään puheissa ja jolla se artikuloidaan, tulee olla avoimempaa ja aikuisten kannalta olennaista. Heidän on kyettävä nopeasti käsittämään, mihin he voivat käyttää mahdollisuutta, jos he haluavat olla motivoituneita.
- Joustavuus: Koulutustarjonnasta tulee tehdä mahdollisimman joustava – eli sen tulee olla pitkälti suunniteltu yritysten “ja työntekijöiden” tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaan.
- Enemmän tekemisen meininkiä työttömien seulontaan: Jos haluaa osallistua FVU:hun, on suoritettava seulonta, jotta pääsee oikeaan koulutusvaiheeseen. Se estää monia hakemasta koulutusta, eivätkä he sitten tee sitä vapaaehtoisesti. Alle 30-vuotiaana ja työttömänä se ei kuitenkaan ole rakas äiti, joka tämän hoitaa, joten hakijan tulee käydä läpi tämä seulonta ensimmäisen 30 päivän aikana, ellei hänellä ole nuorisokoulutusta. Ehkä saman tekemistä voisi harkita yli 30-vuotiaille työttömille, joilla ei ole yhdeksättä luokkaa suoritettuna, jotka ovat kouluttamattomia, joilla koulunkäynnistä on x vuotta tai jotka haluavat aloittaa uuden koulutuksen? Näin saadaan hieman enemmän tekemisen meininkiä, mikä saattaa olla tarpeen monille aikuisille.
- Konsulttiyritys Rambøll Management Consulting laati vuonna 2019 selvityksen esteistä ja parhaista käytännöistä Tanskan koulutus- ja laatuvirastolle (Styrelsen for Undervisning og Kvalitet), STUKille, joka toimii lapsi- ja opetusministeriön alaisuudessa. Se tiivisti käytännöt kahdeksaan tapaukseen, joiden on osoitettu lisäävän yritysten “kysyntää ja aikuisten” motivaatiota yleiseen aikuis-, jatko- ja lisäkoulutukseen (VEU). Tutkimus osoitti, että keskeisiä tekijöitä, jotka motivoivat ihmisiä investoimaan aikaa ja resursseja VEU:hun, ovat:
Yhteistyö, joka on suunnattu sekä yritysten johdolle että työntekijöille. Strukturoitu yhteistyö aikuiskoulutuksen toimijoiden välillä, mukaan lukien etätyökonsulttien kanssa. Tiedonvaihto yritysten pätevöitymistarpeista ja laaja-alaisten tukitoimien suunnittelu. Myös yrityksen avainhenkilöiden koulutus sekä itse yleisen VEU:n läpikäyneiden ja menestyksekkäästi kursseja suorittaneiden koulutuslähettiläiden käyttö toimii.
Raportin kahdeksassa tapauksessa kuvaillaan, mitkä tekijät erityisesti murtavat esteitä. Muun muassa yhteisen seulonnan käyttö kaikille yrityksen henkilöille johtoa, keskijohtoa ja hallintoa myöten. Ja kaikkien tulokset julkistetaan työntekijöille, jotta seulonta olisi heille vähemmän mysteeri, poistaisi irtisanomisen pelkoa ja ei vähättelisi koulutusta.
Artikkelia varten puhuimme mm. entisen lasten ja nuorten ministeriön virkailijan Malene Vangdrupin, Dansk Industrin vanhemman konsultin Inge Steen Mikkelsenin, työministeriön STARin virkailijan Jens Gustav Aagerup Jensenin, PSI-2:n projektipäällikön Peter Bruhnsin AOF:sta ja Rekrutteringsservice i Nordsjællandin projektipäällikön, lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen lähettilään Janni Glæselin kanssa.
