Hyvä lukija,

 

 

Yhä nopeammin muuttuvaan maailmaan sidoksissa olevat nopeat työelämän muutokset vaikuttavat näkemykseemme oppimisesta, koulutuksen sisällöistä ja niiden välittämistavoista. Tuntuu rohkaisevalta, että suuri joukko aikuiskasvatuksen asiantuntijoita kaikissa Pohjoismaissa ja Virossa pohtii, miten työelämä ja koulutus hyödyttäisivät toisiaan mahdollisimman paljon ilman, että yksittäinen työntekijä joutuu kärsimään. Ei tarvitse jäädä arvailujen varaan, jos haluaa selvittää, mitä tehdään ja on tehty, jotta työntekijät tuntisivat olevansa päteviä ja valmiita kohtaamaan ”uuden maailman”.

Jyväskylässä hiljattain pidetyssä kansainvälisessä seminaarissa arvostetut tutkijat totesivat muun muassa, että perinteinen, koulun penkillä istumiseen perustuva täydennyskoulutus ei enää riitä. Nyt tarvitaan koulutusta, jossa teoreettinen tieto ja käytännön taidot yhdistyvät, joka tapahtuu pääosin työpaikalla ja jossa työtoverit jakavat tietoa keskenään. Tämä saattaa kuulostaa itsestään selvältä, mutta käytännössä on ilmennyt, että läheskään kaikki työpaikat eivät tue oppimista.
 
Kriittisiä ääniä kuuluu myös Tanskasta, jossa nyt halutaan tutkia perusteellisesti, onko aikuis- ja jatkokoulutus todella kansantaloudellisesti kannattavaa toimintaa. Ekonomi Lars Skipper uskoo, että pikemminkin kannattaisi panostaa parempaan peruskouluun ja syrjäytymisvaarassa olevien lasten kunnolliseen tukemiseen.

Islannissa on Pohjoismaiden alin työttömyysaste, mutta myös formaalin koulutuksen saaneiden osuus työikäisistä on Pohjolan pienin. Siksi Islannin työelämän koulutuskeskus FA pitää tärkeänä tarjota aikuisille erilaisia väyliä ammattikoulutukseen. Näihin kuuluvat muun muassa lyhytkurssit ja aiemmin hankitun osaamisen arviointiin kehitettävät työkalut.

Virossa on meneillään pilottihanke, jossa rakennustyöläiset voivat hankkia muodollisen pätevyyden ilmaisen koulutuksen avulla, sillä koulutuksen maksullisuus on virolaisten kohdalla usein suurin este opiskelulle. Koulutukseen osallistuvat saavat konkreettisia neuvoja työn avuksi myös kurssin loputtua.

Norjan tämänkertaisesta artikkelista käy ilmi, että elämänlaatu on yhteydessä oppimiseen. Tämä yhteys on erittäin tärkeää muistaa ammatin ja koulutuksen suhdetta tarkasteltaessa – myös kansantaloudellisesta näkökulmasta.

Työelämän nopeisiin muutoksiin sopeutuminen on taustalla myös Ruotsin suuressa ammattikoulutusuudistuksessa, joka odottaa valtiopäivien hyväksyntää. Uudistus mahdollistaisi toisen asteen jälkeisen ammattikoulutuksen räätälöinnin työmarkkinoiden tarpeiden mukaan laitos- ja virastorajoista riippumatta. Yhteistyö muiden pohjoismaiden kanssa on tärkeä osa uudistusta. ”Panostus ammattikoulutukseen on tehtävä yhdessä”, toteaa Jan Zakrisson Jämtlannin läänin kuntaliitosta.

Toinen esimerkki pohjoismaisesta panostuksesta on NVL:n ”Ohjauksen vaikutukset” -verkosto, joka tekee perusteellista kartoitusta ammatti- ja uraohjauksen tutkimuksesta ja vaikutuksista. Yksi verkoston asettamista kysymyksistä tuntuu erityisen relevantilta tässä yhteydessä: Antavatko ohjaajat ihmisille sitä, mitä he haluavat, vai sitä, mitä he hallitusten mielestä tarvitsevat?