Hyvä lukija,

 

 

Istuutuessani pöytäkoneen ääreen kirjoittamaan tätä kirjoitusta menen ensimmäiseksi NVL:n kotisivuille katsomaan materiaalia On the Go -konferenssista, joka järjestettiin Kööpenhaminassa toukokuussa ja josta saamme lukea enemmän tässä numerossa. Kotisivuilta opin muun muassa, että verkko-oppimiseen liittyy runsaasti eri käsitteitä, kuten e-oppiminen, yhteisöllinen verkko-oppiminen, joustava oppiminen ja tietokoneavusteinen oppiminen, ja että näiden käsitteiden sisältö vaihtelee koulutuskulttuurista ja maasta toiseen. Ja ennen kuin käsite e-oppiminen on edes kunnolla lyönyt itsensä läpi, olemme jo saaneet uuden käsitteen, m-oppiminen (mobiilioppiminen)! Matkapuhelimen avulla voidaan esimerkiksi opettaa nuorille terveellisempiä elintapoja.  Aiheesta lukiessani saan sähköpostiviestin Facebook-yhteisöpalvelusta. Facebookin aloitussivun silmäily vie pari minuuttia, jonka aikana ehdin muun muassa vilkaista juttua 50 asiasta, jotka internetin väitetään tuhonneen sekä väitteistä herännyttä keskustelua. Ystäväni vinkkaa, että muurahaisiin tepsivät sekä kalkki että eteeriset öljyt ja että Coco Chanelista ja Stravinskista kertova elokuva on näkemisen arvoinen. Toinen Facebook-ystävä lähettää linkkejä Ylen sivuille, joilla kerrotaan, että suomalaisessa vanhustenhoidossa on suuria puutteita ja että laki sallii elävien kananpoikien jauhamisen koneella eläinrehuksi. Uutisia lukiessani kuuntelen Duke Ellingtonin musiikkia, jonka olen poiminut täysin laillisesti kannettavalleni Spotify-musiikkipalvelusta. Sitten matkapuhelimeni piippaa muistuttaakseen minua varaamaan ajan kampaajalta.

Läjäpäin innovaatioita

Elämme kaikki – maahanmuuttajat ja alkuasukkaat, poliitikot ja päättäjät, opettajat ja opiskelijat – maailmassa, jossa informaatioteknologia kehittyy huimaa vauhtia. Innovaatiot seuraavat toisiaan kerros kerrokselta, ja meidän on omaksuttava ne nopeasti ja unohdettava yhtä nopeasti, kun jotain vielä fiksumpaa ilmaantuu.
Tallinnan yliopiston opetusteknologiakeskuksen johtaja Mart Laanpere toteaa, ettei e-oppimisesta julkisuudessa enää puhuta paljon, vaikka se oli kuuma sana politiikassa kymmenen vuotta sitten. Hänen mukaansa tämä ei tarkoita, että verkko-oppimisen aika olisi ohi, vaan että sitä kehitetään nyt enimmäkseen käytännön tasolla. Perinteisten ja uusien oppimismuotojen on toimittava rinnakkain, ja vaarana on, että kehitys on liian nopeaa. Jyväskylän yliopiston koulutusjohtaja Kari Pitkänen muistuttaa, että opettajille voi olla raskasta pitää monta palloa ilmassa samanaikaisesti. Heidän täytyy sekä ylläpitää perinteisiä menetelmiä että ottaa käyttöön uusia ja päivittää osaamistaan niiden suhteen. Intoa ja halua on, mutta aika ei tahdo riittää. 

Uutta kehitystä

Verkkopohjaisen opetuksen yhdistäminen perinteiseen lähiopetukseen voi olla onnistunut sekoitus, kuten tanskalaisen University College Sydin esimerkki todistaa. IT-hankejohtaja Lis Faurholt on hyvin optimistinen; hänen mielestään digitaalisten alustojen käyttöön liittyvät rajoitukset ovat olemassa vain ihmisten korvien välissä. Faurholtin mukaan onnistuminen riippuu paljolti siitä, pystymmekö muuttamaan yhteistä käsitystämme siitä, mitä koulutus on ja miten omaksumme uutta tietoa.
Tässä suhteessa Pohjoismaissa tapahtuu parhaillaan paljon, kuten erittäin aktiivinen etäopetusverkosto DISTANS ja Norjan kehitys osoittavat. Norjan uusi NVL-koordinaattori Jakob Sletten muotoilee haasteen hyvin: ”Jatkossa haasteena on löytää ratkaisuja, joiden avulla voidaan levittää, tuottaa ja saada ihmisten käyttöön sellaisia sähköisen oppimisen resursseja, joilla vastataan väestön todellisiin tarpeisiin.” Jakob esitellään erillisessä artikkelissa.

Mukavia lukuhetkiä!