Hyvä lukija!

 

 

Ilmiöllä on monta nimeä: Web 2.0, sosiaaliset verkostotyökalut tai sosiaaliset mediat. Kyseessä on käyttäjien ohjaama verkkoviestintä. Huom: tämä on lähes vastakohta tavalliselle nettisivulle! Luodessasi tavallisen verkkosivun tuotat itse kaiken sisällön ja informaatio on yksisuuntaista, kun taas sosiaalisessa mediassa luovut kontrollista. Toisaalta riski kohdata ihmisiä kasvaa, ja suot heille mahdollisuuden antaa sinulle ideoita, kommentteja ja palautetta. Tämä on uusi, jännittävä tapa viestiä!

Jonkun mielestä sosiaaliset mediat ovat pelkkiä aikavarkaita. Niin ne toki voivatkin olla –  Facebookin, Twitterin tai Youtuben parissa vierähtää helposti tunteja. Tässä DialogWebissä kuitenkin kerrotaan myös, kuinka sosiaalisia medioita käytetään resurssina ja mahdollisuutena vapaassa sivistystyössä ja aikuiskoulutuksessa.

Tänä keväänä Søren Lerche luennoi 19–24-vuotiaille opiskelijoille sosiaalisesta mediasta tanskalaisessa Grundtvigin kansanopistossa. Artikkelissa valotetaan hänen näkemystään sosiaalisista medioista demokratian näkökulmasta. Ruotsalaisessa artikkelissa tutkija, kansansivistäjä Ingemar Svensson haastetaan pohtimaan, onko kansansivistys perinteisessä merkityksessään jo kuollut sukupuuttoon, kun vastaukset kaikkiin kysymyksiin löytyvät Googlesta. Svenssonin mielestä kansansivistyksen tulee pikemminkin nähdä netissä tapahtuvien kohtaamisten suomat mahdollisuudet.  

Vaikuttaa siltä, että yhä useampi huomaa sosiaalisten medioiden mahdollisuudet. Suomalainen artikkeli kertoo Helsingin työväenopiston käsityöblogista. Opistosta Käsin -blogi tarjoaa innostavaa luettavaa kaikille jotka haluavat oppia lisää käsitöistä, kehittää itseään ja löytää sopivan kurssin. Samassa hengessä toimii färsaarelainen Facebook-ryhmä, jonka 735 jäsentä vaihtavat innokkaasti keskenään reseptejä, kokemuksia ja hyödyllisiä vinkkejä. Ahvenanmaan artikkelissa kerrotaan, kuinka Ahvenanmaan kauppakamari lähestyy nuoria sosiaalisten medioiden kautta rekrytoidakseen osallistujia kursseilleen ja tapahtumiinsa. Islantilainen Marta Helgadòttir puolestaan on vetänyt blogissaan lukupiiriä melkein kolmen vuoden ajan. Häneen tutustumme islantilaisessa artikkelissa.

Entäpä yleisellä tasolla: käyttävätkö vapaan sivistystyön toimijat aktiivisesti sosiaalisia medioita? NORDINFO-ryhmän viimetalvisen tutkimuksen mukaan 70 % vastaa kysymykseen myöntävästi. Norjan artikkeli tarjoaa lisää tietoa tutkimuksesta. Ehkä meillä pitäisi olla DialogWeb-blogi, johon voisi laittaa kommentteja? Niin pitkälle DW:n toimitus ei kuitenkaan ole vielä päässyt. Mutta sosiaaliset mediat kehittyvät huimaa vauhtia – myös meidän alallamme. Joten ehkä sekin päivä vielä koittaa? Tai sitten kehitys ei ole niin nopeaa kuin luulemme? Virolaiset suhtautuvat skeptisesti e-demokratian pikaiseen toteutumiseen. Mitä mieltä sinä olet?

Perinteisestä muodosta huolimatta (jutuissa ei kommentointimahdollisuutta) toivomme, että viihdyt tämän DialogWebin artikkelien seurassa. Hyviä lukuhetkiä!