Hyvä lukija

 

Ongelmana siis ei ole tiedon puute vaan sen ylenmääräinen runsaus. Voidaan silti todeta, että Pohjoismaiden väestön terveys on kohentunut huomattavasti viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana, vaikka lihavuus ja ylipaino ovat lisääntyneet. Terveyden yleinen koheneminen ei kuitenkaan tarkoita, että terveydellinen epätasa-arvo olisi vähentynyt yhteiskunnassamme. Tutkimukset osoittavat, että koulutus- ja tulotaso ja yhteiskuntaluokka ovat edelleen yhteydessä terveydellisiin eroavaisuuksiin.
Tässä asiassa aikuiskoulutusalan toimijoiden rooli saattaa tulla entistä tärkeämmäksi sekä vapaan sivistystyön, ammattikoulutuksen että kolmannen sektorin saralla. Voimme tarjota taidetta ja kulttuuria, jotka todistetusti edistävät terveyttä. Tavoitamme laajan yleisön ja pystymme helposti selvittämään millaisia toiveita ja ajatuksia ihmisillä on. 
Loistava esimerkki tästä on tanskalaisen DGI Undergroundin toiminta. Kohderyhmänä ovat jo olemassa olevat nuorisoryhmät, jotka esimerkiksi skeittaavat tai harrastavat katujalkapalloa mutta eivät ole kiinnostuneita osallistumaan urheiluseurojen tai yhdistysten toimintaan. Nuoria autetaan järjestämään tapahtumia, saamaan äänensä kuuluviin yhteiskunnassa ja hakemaan rahoitusta toiminnalleen. Samalla tuetaan toimintaa, joka edistää merkittävästi kotoutumista, koska tällaiset epämuodolliset verkostot koostuvat yleensä eri etnisiin ryhmiin kuuluvista nuorista.
Toinen esimerkki ennakkoluulottomasta uudesta ajattelusta on norjalainen kokeilu, jossa tietotekniikkaa on käytetty apuna vammaisten ihmisten elintapojen parantamiseen. He ovat oppineet uutta sekä tietotekniikasta että terveydestä.

Tiedetään, ettei nuorten kielteinen asenne terveyskasvatukseen ole aina niin helposti muutettavissa, ja siksi Viron artikkelissa esitetty ehdotus on huomioimisen arvoinen. Viron korkeimman terveysviranomaisen palveluksessa oleva Peeter Mardna ehdottaa, että niin nuoret kuin aikuiset tekisivät omalääkärinsä kanssa sopimuksen. Sopimuksessa lääkäri määrittelisi potilaalle terveellisen kulutustason ja potilas vuorostaan lupaisi tehdä tiettyjä asioita parantaakseen terveyttään. Kerran vuodessa lääkäri ja potilas sitten tarkistaisivat tulokset.
Mardnan mielestä suurten urheiluhallien rakentaminen ei edistä kansanterveyttä. Sen sijaan vastaava rahasumma voitaisiin käyttää erämajojen rakentamiseen tai johonkin muuhun joka aktivoi suuremman osan väestöstä.
Färsaarten ja Islannin artikkelit osoittavat ilahduttavan selvästi, että myös perinteisillä urheiluseuroilla voi edelleen olla tärkeä merkitys kansanterveydelle.

Kulttuuri- ja terveysala kasvaa jatkuvasti, ja nykyisin on yleisesti tiedossa (ja hyväksyttyä) että taiteella ja kulttuurilla on myönteisiä terveysvaikutuksia. Aiheesta tehdään korkeatasoista tutkimusta ja toteutetaan kansallisen tason toimenpideohjelmia. Tässä numerossa saamme tietää, millaista tutkimusta Ruotsissa tehdään ja on tehty kulttuurin ja terveyden yhteydestä. Lisäksi saamme lukea ahvenanmaalaishankkeesta, jonka nimi on ”Kulttuuria päiväsaikaan” ja jossa käytetään konkreettisesti hyväksi sitä, että taide ja kulttuuri edistävät terveyttä.
Kuntien terveys- ja sosiaalitoimien ohella myös vapaan sivistystyön toimijat saavat yhä enemmän vastuuta. Tästä on osoitus Suomessa toteutettu yhdeksänvuotinen, maanlaajuinen panostus terveyttä edistäviin kursseihin, joka on vahvistanut kansalaisopistojen roolia kuntien ennalta ehkäisevän terveystyön toimijoina ja yhteistyökumppaneina.

Tämänkertaisen DialogWebin yhteenvedoksi lainaan mielelläni yhtä suomalaishankkeen tunnuslauseista, jotta sen viesti leviäisi koko Pohjolaan ja Baltiaan: ”Lärande förbättrar hälsan – oppiminen lisää terveyttä!”