Hyvä lukija,

 

Puheenjohtajuuskauden alla on otettu esiin useita aikuiskasvatukseen liittyviä aiheita, kuten kokemusten vertailu aikuiskoulutuksen vaikutuksesta työhyvinvointiin ja erilaiset pohjoismaiset ratkaisut aikuiskoulutuksen ja työelämän vuorovaikutuksen järjestämiseen. Onkin luontevaa, että Suomessa syksyllä 2007 järjestettävän pääseminaarin teemana on Koulutus – työelämä – hyvinvointi.
 
Tämän vuoden ensimmäisen DialogWebin aiheena on ohjaus. Kuten monet muutkin käsitteet, sana ohjaus on saanut uusia merkityksiä ajan myötä. Kansainvälisesti tarkasteltuna ohjaustoiminta alkoi ammatinvalinnan ohjauksena Saksassa ja Yhdysvalloissa työmarkkinajärjestöjen aloitteesta 1900-luvun alussa. Tanska oli ensimmäinen pohjoismaa, jossa ohjaustoimintaa alettiin järjestää. Ajan myötä alalle on tullut uusia toimijoita ja toimintaympäristöjä, ja ohjausta on ruvettu tarjoamaan yhä uusille ihmisryhmille. Esimerkiksi 1960-luvulla opinto-ohjausta tarjottiin lähinnä vain peruskouluissa, kun nykyisin sitä on tarjolla kaikilla koulutustasoilla. Suuri muutos on myös se, että viime aikoina ohjaus on tullut tutuksi työpaikoillakin.

Alkujaan ammatinvalinnan ohjaus oli tarkoitettu nuorille avuksi tulevan ammatin valintaan. Nykyisin puhutaan vain ohjauksesta, ja käsitteellä on useampia merkityksiä. Ohjauksen ainoa tavoite ei enää ole ammatin valitseminen loppuiäksi. Myöskään uudelleenkoulutus ei koske vain niitä, joiden ammatit katoavat tai jotka joutuvat vaihtamaan alaa sairauden tai vamman vuoksi. Nykyaikana ohjaus liittyy myös työntekijän osaamisen kehittämiseen ja urasuunnitteluun. Myös työnantajat ovat alkaneet nähdä osaamisen kehittämisen tuomat molemminpuoliset hyödyt. Varsinkin suurilla ja keskisuurilla työnantajilla on tähän enemmän resursseja kuin pienyrityksillä, mikroyrityksistä puhumattakaan. Asiaan vaikuttavat myös esimerkiksi taajaman ja haja-asutusalueen väliset erot ja infrastruktuuri, joka takaa tasapuolisen pääsyn Internetiin.

1120