Hyvä lukija

 

 

Hyvä lukija

Ajatus tasavertaisuuteen perustuvasta maailmasta on sekä vanha että kaunis. Käsitys, jonka mukaan tasa-arvoa voidaan luoda koulutuksen ja valistuksen avulla on niinikään vanha – ja hyvä. Tsekkiläinen pedagogi, piispa Johan Amos Comenius (joka myös vaikutti pitkään kuningatar Kristiinan hovissa) julisti jo 1600-luvulla: ”Jos halutaan taata jokaiselle yleissivistys, saattaa jokaisen ulottuville kaikki inhimillinen tieto, niin kaikkien ihmisten on kuljettava samaa tietä valistaakseen ja rohkaistakseen toisiaan. Jos kaikkien halutaan oppivan samat hyveet – vaatimattomuus, sopuisuus ja tunnollisuus – ihmisiä ei saa erotella säädyn tai luokan mukaan.” Comeniuksen vaatimukset kansanvalistuksesta loivat perustan yleissivistävälle, tasavertaisuuteen perustuvalle koulujärjestelmälle.

Pohjoismaisissa demokratioissa on päästy pitkälle tiellä tasavertaisuuteen, paljolti peruskoulun ja erinomaisen aikuiskoulutusjärjestelmämme ansiosta. Myös lainsäädäntö kestää tarkemman tarkastelun. Esimerkiksi Suomen perustuslaissa todetaan sivistyksellisistä oikeuksista muun muassa seuraavaa: ”Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä.”

Meillä Pohjoismaissa ollaan liikuttavan yksimielisiä siitä, että tasavertaisuutta tarvitaan ja siihen pyritään kaikilla aloilla. Mutta miltä tilanne käytännössä näyttää? Tämänkertaisen DialogWebin artikkelit osoittavat, että tekemistä on vielä paljon ennen kuin tavoitteet saavutetaan ja sana muuttuu lihaksi. Saamme lukea, että arabia (kuten monet muutkin maahanmuuttajakielet) on Tanskassa aliarvostettu kieli, vaikka yhä useammalla alalla kaivataan arabiantaitoista työvoimaa. Perusopetuksessa kotikielen valtiontukea on leikattu muun muassa sillä seurauksella, että jos arabiaa äidinkielenään puhuva menee opiskelemaan arabiaa yliopistoon, hän joutuu aloittamaan alkeista. Suomalainen avoin yliopisto on laijssaan ainutlaatuinen, mutta senkin ovet ovat avoimet vain niille, joilla on opiskeluun varaa ja riittävän hyvä kielitaito. Myös miespuoliset ja vanhemmat opiskelijat ovat aliedustettuina.

Ruotsalainen tutkimus vammaisten aikuisoppijoiden tilanteesta osoittaa, että kunnallisen aikuiskoulutussektorin leikkaukset ovat johtaneet koulutustarjonnan kapenemiseen niin yleisellä tasolla kuin vammaisille suunnatun koulutuksen osalta. Raportin mukaan kunnissa on suuria puutteita koulutuksen seurannassa, arvioinnissa ja pitkän tähtäimen suunnittelussa. Jotkin kunnat toteavat jopa, ettei niillä ole varaa panostaa vammaisiin opiskelijoihin, koska se tulee liian kalliiksi. Yksikään kunta ei ilmoita suosivansa inkluusioon pyrkiviä työtapoja; pikemminkin suuntana tuntuu olevan ihmisten eriyttäminen erityisryhmiin.

Taistelu ei siis ole lähelläkään loppuaan, ja vaikuttaa siltä, että viisainta on noudattaa aikuisiällä kuuroutuneen Anders Viottin neuvoa: tasavertaisuus saavutetaan itsepäisyydellä.



Tämän numeron vastaava toimittaja: Clara Henriksdotter, cpuranen@abo.fi
Tämän numeron vastaava toimittaja: Clara Henriksdotter, cpuranen@abo.fi