Puutteelliset digitaidot uhka pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle

 

NVL:n perustaitoverkoston tuoreessa raportissa pureudutaan siihen, miten puutteellinen digiosaaminen saattaa vaikuttaa pohjoismaisia demokratioita kohtaan tunnettuun luottamukseen. DialogWeb haastatteli verkoston jäsentä Hanne Størsetiä, joka työskentelee analyytikkona ja on yksi raportin kirjoittajista.

 
NVL:n perustaitoverkosto

Samaan aikaan kun Pohjoismaiden viranomaiset käyttävät yhä enenevästi sähköisiä ratkaisuja kansalaisten kanssa viestimiseen, tiettyjen yhteiskuntaryhmien riski jäädä ulkopuolelle kasvaa. Asialla on merkitystä muillekin kuin niille ihmisille, jotka eivät ehkä saa jätetyksi asunto-, opintotuki- tai työttömyyskorvaushakemustaan. Sillä on merkitystä myös yhteiskunnan yleisen kehityksen, demokratian ja hyvinvointiyhteiskunnan kannalta.

Näin toteaa sosiologi Hanne Størset, joka työskentelee tilastojen ja analyysien parissa Kompetanse Norgessa. NVL:n perustaitoverkoston jäsenenä Størset oli mukana kirjoittamassa tuoretta verkkoraporttia ”Basic digital skills for adults in the Nordic countries”. Raportti on pohjoismainen tilannekatsaus digitaalisiin perustaitoihin ja tiivistää yhteiset mahdollisuudet sekä haasteet pohjoismaiseen SWOT-analyysiin. 

”Jos ihminen ei pysty osallistumaan demokratiaan eikä hyvinvointiyhteiskuntaan, koska hänellä ei ole tarvittavaa digiosaamista, hän on vaarassa joutua eristyksiin ja syrjäytyä digitaalisesti. Pohjoismaat ovat toimivia demokratioita, mutta jos digitaalinen kehitys lisää ulkopuolisuuden tunnetta, yhteiskunnallinen kehitys menee sellaiseen suuntaan, jota en usko meidän toivovan.”

Viime kädessä kysymys on mitä suuremmassa määrin luottamuksesta. Yksilön kohdalla puuttuvat digitaidot voivat johtaa digitaaliseen syrjäytymiseen, mutta kyse on myös siitä, että mitä isompi osa elämästämme digitalisoituu, sitä tärkeämmiksi esimerkiksi digitaalinen turvallisuus ja valvonta nousevat. Tämä monimutkainen asia voi olla hankalasti hahmotettava kokeneimmallekin IT-konkarille, mutta se vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten paljon yksilö luottaa yhteiskuntaan, sen instituutioihin ja rekistereihin.
 

Raportin kuusi suositusta

  • Lisätään matalasti koulutettujen aikuisten osallistumista perusdigitaitojen opetukseen
  • Jatketaan kaikkia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on rakentaa silta väestöä jakavan digitaalisen kuilun yli, ja edistetään digitaalista osallisuutta
  • Vahvistetaan entisestään elinikäisen oppimisen järjestelmän luomiseen ja ylläpitoon tähtäävää työtä
  • Edistetään aikuisille suunnatun koulutusteknologian kehittämistäe
  • Kehitetään aikuisopettajien digiosaamista
  • Parannetaan kyberturvallisuuteen liittyviä kansallisen tason toimenpiteitä

Hanne Størset

Hanne Størset työskentelee tilastojen ja analyysien parissa Kompetanse Norgessa, joka on Norjan koulutus- ja tutkimusministeriön alainen viranomainen. Viraston tehtävänä on edistää elinikäistä oppimista ja osaamisen kehittämistä.

Opettajien koulutuksessa kohennettavaa

Yleisesti ottaen Pohjoismaat sijoittuvat digitaalisten perustaitojen saralla hyvin muuhun Eurooppaan verrattuna.  Parantamisen varaa kuitenkin on erityisesti haavoittuvien ryhmien osalta, Størset huomauttaa. Ne ryhmät, joilla on heikot perusdigitaidot, ovat enimmäkseen samoja kuin ne, jotka muutenkin ovat työelämän ulkopuolella tai vaarassa pudota ulos sieltä: matalasti koulutetut, iäkkäät, työttömät ja maahanmuuttajat. Heikoilla perusdigitaidoilla varustettujen ryhmien tavoittaminen on osoittautunut hyvin haasteelliseksi, sillä nämä ihmiset eivät useinkaan ole tietoisia taitojensa riittämättömyydestä, raportissa todetaan. Samaan aikaan digitaitojen opetuksessa tarvittaisiin runsaasti lisää joustavaa ja tarkoituksenmukaista aikuisopettajien koulutusta. Lasten ja nuorten opettajilla on paljon pätevyysvaatimuksia, kun taas aikuisopettajilla niitä on vain vähän ¬– ja digitaitojen osalta ei sitä vähääkään, Størset toteaa.    

”Monet opettajat ovat varttuneet ennen digiaikaa ja käyneet koulunsa perinteisessä koulussa, jossa välineinä olivat paperi ja kynä. Viime vuosina on panostettu paljon täydennyskoulutukseen, mutta panostukset eivät ole ulottuneet aikuisopetukseen. Lasten ja nuorten opettajien pätevyysvaatimukset ovat paljon korkeammat kuin aikuisopetuksessa. Jos konkreettisia pätevyysvaatimuksia ei ole, opettajien ei voida myöskään odottaa hallitsevan tarvittavia taitoja. Ihminen ei kuitenkaan pysty ohjaamaan toisia, ellei itsekään ole alkeita pidemmällä, ja siksi opettajien riittämätön digiosaaminen on ongelma. Tällä hetkellä olemme sellaisessa tilanteessa.”

Seuraukset näkyvät Størsetin mukaan juuri tällä hetkellä. Erityisesti koronakriisi on nimittäin osoittanut, miten haastavaa monelle on ollut, että kaikki opetus olisi pitänyt yhtäkkiä järjestää digitaalisesti. 

”Koronakriisi jos mikä osoittaa digitaalisten perustaitojen tarpeen. Elämme arkea, jossa ihmisten on täytynyt ottaa käyttöön aivan uusia taitoja hyvin nopealla aikataululla, eikä se ole ollut kaikille yhtä helppoa.”

Koulutusteknologian tutkimusta tarvitaan 

Viime vuosina koulutusteknologia-ala on saanut mittavia summia Pohjoismailta, jotka ovat panostaneet valtavasti digitaalisten oppimisympäristöjen kehittämiseen. Usein tuotteisiin ei kuitenkaan ole sisältynyt minkäänlaista laadunvarmistusta, Størset sanoo. 

”Digitaalinen maailmankaikkeus tarjoaa monia mahdollisuuksia. Olemme kuitenkin unohtaneet, että on tärkeää pohtia myös sitä, millaisia taitoja yksittäisiin tuotteisiin liitetään. Samaan aikaan digitaalinen kehitys on niin nopeaa, että viisi vuotta sitten hankittu osaaminen on nyt jo vanhentunutta. Koulutusteknologia-alalla pyörivät isot rahat, ja uusia palveluita sekä sovelluksia kehitetään jatkuvasti. Alalla kuitenkin kaivattaisiin paljon lisää laadunvarmistukseen tarvittavaa tutkimustietoa sekä paneutumista sellaisen teknologian kehittämiseen, joka auttaisi aikuisia omaksumaan perustaitoja.”

Kyse on siitä, millaista asiantuntemusta meillä on, analyytikko toteaa, sekä siitä, miten käytämme välineitä ja olemme keskenämme vuorovaikutuksessa palveluiden kautta. Sen myötä meidän on tehtävä sekä psykologiaan että juridiikkaan liittyviä päätöksiä, joilla on vaikutusta yhteiskuntaan. ”Teknologian kehittäjät eivät ota vastuuta sen vaikutuksista yhteiskuntaan, ja minua huolestuttaa se, että asiasta ei keskustella. Minusta vaikuttaa, että viranomaiset eivät ole kovinkaan tietoisia seurauksista”, Størset sanoo. 

Monet tämän päivän digipalveluista ovat erittäin helppokäyttöisiä. Esimerkiksi virtuaaliset digitaaliset assistentit, kuten Amazonin Alexa ja Applen Siri, toimivat ääniohjauksella ja hoitavat monenlaisia tehtäviä ilman, että käyttäjän tarvitsee tietää mitään niiden perustana olevasta teknologiasta.

”Mutta entä turvallisuus- ja valvontakysymykset? Nyky-yhteiskunta ei enää voi sanoutua niistä irti”, hän toteaa.  
Olemme siis palanneet luottamusproblematiikan pariin. 

MediaHandler (13).jpg

Hanne Størset on sosiologi, joka työskentelee tilastojen ja analyysien parissa Kompetanse Norgessa.

Epäluulo muuttaa yhteiskuntaa

Digitaalisilla matkoillamme altistumme jatkuvasti monelta suunnalta tuleville vaikutteille.  Vaarana on, että puutteellisten taitojen vuoksi emme tunnista esimerkiksi valeuutisia tai mainoksia ja joudumme vangiksi ”kaikukammioihin”, joissa puhumme vain samanmielisten kanssa. Jos ihminen tämän lisäksi kokee joutuneensa digitaalisesti syrjäytetyksi koko yhteiskunnasta, koska hänellä ei ole osallistumisen edellyttämiä taitoja, hänen uskonsa järjestelmään heikkenee entisestään, Hanne Størset huomauttaa.

”Tämä on vaarallista, sillä meillä Pohjoismaissa on lukuisia valtiollisia rekistereitä. Jos ihminen ei luota siihen, että valtio käsittelee hänen tietojaan asianmukaisesti ja haluaa hänelle hyvää, hän alkaa suhtautua yhteiskuntaan epäluuloisesti. Yhteiskuntaan kohdistuva epäluulo vaikuttaa siihen, kokeeko ihminen voivansa ilmaista itseään vapaasti. Samoin eri ryhmien välinen epäluulo muuttaa yhteiskuntaa dramaattisesti. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että puutteellisten digitaitojen haasteesta aletaan puhua. Sekä päätöksenteossa että yksittäisten työpaikkojen tasolla.”

Laskutaidot työmarkkinoiden näkökulmasta

Ei ole sattumaa, että NVL:n perustaitoverkosto pureutui ensimmäisessä raportissaan digitaalisiin perustaitoihin. Netissä pärjääminen edellyttää myös luku- ja laskutaitoa, ja siksi aihe muodosti hyvän lähtökohdan verkoston työlle, Størset kertoo. 

”Digiosaamisen haasteisiin suhtaudutaan yleisesti ottaen ymmärtävämmin kuin luku- ja laskutaitohaasteisiin. Siksi digitaidoista puhuminen voi olla hyvä johdatus myös muita perustaitoja koskevaan keskusteluun. Niillä ihmisillä, joilla on puutteita perustaidoissa, puutteet ovat nimittäin usein laaja-alaisia. Digiyhteiskunta kuitenkin lisää myös kahden muun osa-alueen haasteita, koska oppimisen odotetaan tapahtuvan yhä suuremmassa määrin itsenäisesti”, Størset huomauttaa.

Verkoston seuraavana aiheena on aikuisten laskutaidot suhteessa työelämään. 

”Koronakriisi osoittaa selvästi, paljonko meidän tulisi ymmärtää esimerkiksi luvuista ja taloudesta. Uutissivut pursuavat päivittäin lukuja, joita meidän pitäisi osata tulkita: Kuinka moni on saanut tartunnan, mikä on tartuttavuusluku, paljonko potilaita mahtuu sairaaloihin, miltä kehitys näyttää prosentuaalisesti ja verrattuna toisiin maihin, joissa on meitä suurempi tai pienempi väestö. Meidän on osattava tulkita kuvioita, graafeja ja taulukoita, jotka kuvaavat sairauden kehitystä.” 

Samaan aikaan myös työelämä muuttuu yhä digitaalisemmaksi, ja lukujen merkitys kasvaa. Automaatio ja ruudut ottavat vallan, ja selvitäkseen työtehtävistään työntekijän on osattava palvella niitä naputtelemalla oikeat luvut oikeisiin paikkoihin. Sama koskee yksityiselämää:  Meidän on esimerkiksi kyettävä ymmärtämään julkishallinnon viestejä, jotka koskevat oikeuksiamme, Størset selittää. ”Ihmisen täytyy pystyä selvittämään, onko viranomainen toiminut oikein tai onko hänelle maksettu asiaankuuluva etuus. Tällaiset asiat tehdään nykyisin paljolti netissä ja verkkolomakkeilla. Mutta entä jos laitan ruksin väärään paikkaan tai naputtelen väärän luvun? Samoin kuin digitaitoihin, myös peruslaskutaitoihin sisältyy tärkeä demokratia-aspekti. Meidän on ymmärrettävä numeroita pärjätäksemme digimaailmassa ja välttääksemme syrjäytymisen työmarkkinoilta ja koko yhteiskunnasta. Tämäntyyppisiä asioita aiomme tarkastella seuraavaksi.”