Tiedonvaihtoa itänaapurin kanssa

 

 

Tiedonvaihtoa itänaapurin kanssa

On yleinen harhaluulo, että suomalaisten ja venäläisten välinen kanssakäyminen olisi nykyisin lähinnä venäläisten työntekijöiden virtaa Suomeen. Erilaista tiedonvaihtoa Suomen ja itänaapurimme välillä tapahtui jo neuvostoaikana, mutta rajojen avautuminen on antanut suomalaisille lisää mahdollisuuksia hyödyntää Venäjän tarjoamaa valtavaa tietomäärää. Tästä on saanut hyötyä muun muassa itärajan läheisyydessä sijaitseva Portaanpään kristillinen opisto, joka on tehnyt usean vuoden ajan yhteistyötä Venäjän puolella sijaitsevan Inkerin*) teologisen instituutin kanssa. Instituutissa käynnistyi Inkerin kirkon luterilainen pappiskoulutus uudelleen 1980-luvulla, ja 2000-luvun alussa oppilaitos sai uudet tilat sekä kolmivuotisen Bachelor of Divinity -ohjelman myötä myös kansainvälisen akkreditoinnin.
Portaanpään kristillinen opisto (Kristliga folkhögskolan i Portaanpää)
Portaanpään kristillinen opisto (Kristliga folkhögskolan i Portaanpää)

Portaanpään kristillisen opiston rehtori dosentti Petri Järveläinen vieraili Inkerin teologisessa instituutissa ensimmäisen kerran vuonna 2001 yhdessä kolmen opettajan kanssa. Siitä lähtien oppilaitokset ovat tehneet yhteistyötä. Järveläinen kertoo, etteivät inkeriläisopiskelijat enää osaa suomea, koska Inkerin kirkko on ajan mittaan venäläistynyt.
– Opiskelijoiden joukossa on nuoria ylioppilaita, mutta myös runsaasti aikuisia. Osa oppilaista on suorittanut muualla maisterin tutkinnon, ja joukossa on myös muutama tohtorin tutkinnon suorittanut opiskelija, Järveläinen luonnehtii. Opiskelijat ovat ympäri Venäjää, kaukaisimmat Siperiasta.
Petri Järveläinen pitää instituutissa vuosittain noin kahden viikon verran englannin- tai suomenkielisiä luentoja, jotka tulkataan venäjäksi. Hän on myös esitelmöinyt Venäjällä järjestetyssä seminaarissa, jonka aiheena oli Venäjän uskontotilanne. Tilaisuudessa otettiin kantaa muun muassa sen puolesta, että Venäjällä tulisi järjestää Suomen mallin mukaista uskonnonopetusta.
Oppilaitosten välistä yhteistyötä tapahtuu eri tasoilla. Järveläinen korostaa, että yhteys Inkerin teologiseen instituuttiin tarjoaa suomalaisille arvokkaan kontaktin venäläiseen yhteiskuntaan.
–Venäjälle ei voi mennä ilman paikallisia kontakteja. Hyvä kanava on Pietarin valtionyliopiston lisäksi muun muassa Pavlovin instituutti, joka on edelleen Venäjän suurin fysiologian tutkimuskeskus (800 tutkijaa).
Tällä alueella työvoima liikkuu lähinnä Suomesta Venäjän suuntaan. Myös satoja suomalaisia talkoolaisia on toiminut Inkerin kirkon piirissä; nämä vapaaehtoistyöntekijät ovat rakentaneet useita kirkkoja Venäjälle.

teksti: Clara Henriksdotter, cpuranen(ät)abo.fi, käännös: Saara Kurkela
*) Inkeri sijaitsee Suomenlahden rannalla, Neva-joen pohjois- ja eteläpuolella. Suurin osa Inkeristä liitettiin Ruotsiin Stolbovan rauhan yhteydessä vuonna 1617, kunnes vuoden 1721 Uudenkaupungin rauhan jälkeen alue siirtyi taas Venäjän haltuun. Tällä välin Inkeriin oli muuttanut paljon suomensukuisia asukkaita, ja tästä syystä alue on ollut kulttuurisesti lähempänä Suomea kuin Venäjää.