Jos kestävyyskasvatus olisi purjevene, se olisi jo hyvän aikaa seilannut vähällä tuulella. Vielä vene ei ole päässyt kunnolla vauhtiin, mutta nyt sää on vaihtumassa ja purjeisiin on luvassa tuulta ensin budjettimäärärahojen ja sitten rahastovarojen muodossa.
Näin kuvaa Jeppe Læssøe, Aarhusin yliopiston kasvatustieteiden laitoksen (DPU) emeritusprofessori, joka on vuosikausia perehtynyt kestävän kehityksen rooliin koulutuksessa.
Ennen kuin Læssøe kertoo kestävyyskasvatuksen kauan odotetuista uusista tuulista, hän vie meidät takaisin perusasioiden luo määrittelemällä, mitä kestävä kehitys hänen näkemyksensä mukaan tarkoittaa.
– Kestävä kehitys on lisäulottuvuus. Se on näkökulma, joka liittyy kaikkeen, mitä teemme. Siihen, miten pukeudumme, miten elämme, millainen luontosuhde meillä on ja niin edelleen.
Perusperiaatteena on välttää toimia, jotka horjuttaisivat tavoitetta, johon niillä pyritään.
Tämä tuo eteemme monenlaisia pulmia. Yksi niistä on lyhyen ja pitkän aikajänteen välinen ristiriita.
– Ihminen voi tehdä jotain, mikä on hyödyksi juuri nyt mutta aiheuttaa pidemmällä aikavälillä riskejä ja kaivaa maata tavoitteen alta. Näitä asioita meidän kaikkien tulisi pohtia. Meidän tulee ajatella kauaskantoisemmin ja laajemmin, Læssøe sanoo.
Eroja päämäärissä
Ajoittain on puhuttu paljon siitä, että koulutussektorilla on tehtävä kestävyystyötä, ja joissain koulutusohjelmissa kestävä kehitys jo onkin mukana tavoitteiden ja opetusohjelman tasolla. Samaan aikaan tulisielut puurtavat saadakseen asialle enemmän huomiota.
Tästä huolimatta läheskään kaikissa koulutusohjelmissa kestävään kehitykseen ei paneuduta syvällisesti. Joissain koulutuksissa aihe kuitataan ilmiöviikolla tai valinnaisaineen kestävyysosiolla, kun taas toisaalla se sisältyy kaikkiin koulutuksen osa-alueisiin, Jeppe Læssøe kertoo.
– Eroja on esimerkiksi siinä, onko koulutuksessa vain tiedollisia ja kognitiivisia elementtejä vai käsitelläänkö aihetta myös kokemuksellisuuden ja esteettisen oppimisen kautta, jolloin se voi vaikuttaa myös käsityksiimme luonnosta ja maailmasta. Tällä hetkellä siis otetaan pikkuaskelia sen sijaan, että käsiteltäisiin radikaalimpien rakennemuutosten mahdollisuutta, Jeppe Læssøe kuvailee ja lausuu diagnoosinsa siitä, miten pitkälle aiheessa on Tanskan koulutusjärjestelmässä edetty.
– Jotain tapahtuu, mutta olemme vasta alkutekijöissä. Työssä ollaan hädin tuskin päästy alkuun, ja ihmisillä on siitä erilaisia visioita. Myös käytänteissä on hajanaisuutta, Læssøe sanoo.
Haasteita riittää. Suuri osa opettajista esimerkiksi kaipaa tietoa kestävyyskasvatuksen käytännön toteutuksesta.
– He kyselevät neuvoja ja ohjeita. Siksi tarvitaan täydennyskoulutusta ja johdon sitoutumista, Jeppe Læssøe sanoo ja kertoo, että aiheesta on keskusteltu viime vuosina oppilaitosten johdossa.
Vihreää rahaa ammattikoulutukseen
Jotkin oppilaitokset pyrkivät ”viherryttämään” toimintaansa esimerkiksi muuttamalla ruokalan toimintaa kestävämpään suuntaan.
– Kestävä kehitys tulee edelleen lisänä kaikkien muiden kriteerien päälle, ja opetusohjelmiin täytyy jo ennestään mahduttaa hurjasti aine- ja tutkintokohtaisia vaatimuksia. Tämä on haaste, koska kestävyyskasvatus edellyttää monissa asioissa uudenlaista ajattelua. Ei riitä, että opetusohjelmaan vain lisätään jokin lause, Jeppe Læssøe selittää.
Muitakin toimia toki onkin tekeillä. Ammatillista peruskoulutusta ja lyhyitä työmarkkinakoulutuksia varten on luotu yhteinen potti, josta 217 miljoonaa Tanskan kruuna on varattu täydennyskoulutukseen ja oppimateriaaleihin.
– Tarvitsemme ammattilaisia huoltamaan sähköautoja, kokoamaan tuulivoimaloita ja niin poispäin. Siihen tarvitaan uudelleenkoulutusta, ja myös kestävään kehitykseen liittyy ehdottomasti uudelleenkoulutusaspekti, koska se tuo mukanaan uusia teknisiä vaatimuksia. Tämä varmasti näkyy lähivuosina ammatillisessa täydennyskoulutuksessa ja teknisten alojen uudelleenkoulutuksissa. Jeppe Læssøe sanoo.
Kirjastot paikallisen tiedon kehittäjinä
Aikuiskoulutuksen ja vapaan sivistystyön alalla tilanne taas on lähes päinvastainen.
– Poliitikot eivät ole sitoutuneet vetämään tavallisia kansalaisia ja kuluttajia mukaan muutokseen. Etenkin kestävyysasiantuntijoilta kuulee paljon puhetta siitä, etteivät ongelmat ratkea, elleivät kaikki osallistu. Onkin selvää, että elleivät kestävästi valmistetut tavarat kelpaa kuluttajille, se jarruttaa kehitystä. Politiikassa kummoista edistystä ei kuitenkaan näy, Jeppe Læssøe sanoo.
Vaikka poliitikkojen kiinnostus aihetta kohtaan ei Læssøen mukaan päätä huimaa, toimintaa kuitenkin on koko ajan, ja ideat siihen tulevat enimmäkseen ruohonjuuritasolta.
Esimerkiksi monet kansanopistot ovat ottaneet kestävyyden agendalleen, ja myös kirjastoissa toteutetaan kiinnostavia hankkeita. Joukko tanskalaisia kirjastoja onkin mukana kirjastoverkostossa, joka linkittyy YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin.
– Tämä on kiinnostava osa uutta kehityskulkua, jossa kirjastot eivät näe itseään vain kirja- ja tietovarastoina vaan myös paikallisina kulttuurin ja tiedon kehittämisen keskuksina. Kirjastot tekevät yhteistyötä muun muassa Grønne Nabofællesskaber -kansalaisjärjestön kanssa. Järjestön toiminta-ajatuksena on, että naapuruston asukkaat kokoontuvat ideoimaan yhdessä konkreettisia toimenpiteitä ja tapoja auttaa toisiaan.
Jeppe Læssøen mukaan tämäkin on vapaata sivistystyötä.
UBU valtion budjettiin
Kehitystä on toki näkyvissä muuallakin kuin kulttuuri- ja oppilaitoksissa, kertoo Jeppe Læssøe ja palaa taustoja selittääkseen aina vuoteen 2005 asti. Silloin UNESCO ehdotti, että hallitukset laatisivat kestävyyskasvatusta varten kansalliset strategiat.
Jeppe Læssøen mukaan Tanskassa reagoitiin asiaan viisi vuotta myöhemmin toteamalla, että käynnissä oleva luonnontiedeaineiden edistämisohjelma voitiin laskea kestävyyskasvatukseksi. Vasta vuonna 2021 kestävyyskasvatuksen puutteesta kumpuavat opiskelijaprotestit johtivat siihen, että kestävyyskasvatustoimijoista koostuva monialainen toimijajoukko sai lapsi- ja opetusministerin antamaan tukensa kahdeksan kestävyyskasvatuskumppanuuden luomiselle. Kumppanuudet kattavat kaikki koulutusmuodot.
Kumppanuudet laativat vuonna 2022 tilanneraportin, jossa esitettiin yli sata ehdotusta kestävyyskasvatustyön toteuttamisesta eri koulutustyypeissä.
Lue raportti tästä (tanskaksi)
Sen jälkeen kestävyyskasvatussihteeristö UBU on sisällytetty valtion budjettiin, mikä on rohkaissut rahastot lahjoittamaan 16 miljoonaa kruunua, ja vielä lisää voi olla luvassa. Kriittisen vaiheen jälkeen, jolloin kumppanuudet kokoontuivat mutta niillä ei juuri ollut resursseja muuhun toimintaan, ne ovat siis jälleen päässeet vauhtiin. Eteenpäin mennään, Jeppe Læssøe toteaa.