Heti kesäloman jälkeen saattoi aistia projektipäällikkö Janni Glæselin suuret haasteet, kun hänen täytyi selittää, miten Matkalla osaajaksi -projekti sujui. Projekti aloitettiin koronasulkujen aikana, sitten tuli kesäloma, työllisyys nousi rajusti, joten kaiken kaikkiaan tuntui, että projektin saaminen käyntiin oli yhtä ylämäkeä.
Tämä johtui myös siitä, että työvoimatoimistojen paradigman muutoksen toteuttaminen oli jo sinänsä iso tehtävä. Siirtymä mahdollisimman nopeasti toteutettavasta työstä pitkäkestoiseksi reitiksi vakituiseen työhön ulottuu usein peruskoulutusta pidemmälle.
– Haasteena on se, että työvoimatoimistot ovat jo usean vuoden ajan keskittyneet ammatilliseen osaamiseen ja ehkä unohtaneet sen, että juuri ammatillisen osaamisen edellytyksenä ovat yleiset perustaidot, Janni Glæsel sanoo.
Joten hänen projektissaan kohderyhmänä olivat Nordsjællands Rekrutteringsservicen yhdeksän työvoimatoimiston työneuvojat. Hankkeeseen oli saatu rahaa työministeriön STARilta. Työvoimatoimistojen työntekijöiden on autettava työttömiä oikealle tielle. Ja niiden on löydettävä ne kansalaiset, joiden polku kulkee yleisen aikuiskoulutuksen kautta, ja myös heidät, jotka tarvitsevat tietoa alan koulutusmahdollisuuksista.
– Mutta kyse on paradigman muutoksesta, ja meidän tehtävämme on tukea työneuvojia motivoimaan monia matalasti koulutettuja vahvistamaan yleisiä peruskompetenssejaan päästäkseen lopulta vakituiseen työsuhteeseen. Tätä tarvetta ei aina ajattele, kun on itse korkeakoulutettu, hän lisää ja huomauttaa, että yrityksissä, joissa järjestetään esimerkiksi lukihäiriökoulutusta, on usein pomo, jolla on lukihäiriö tai joka tuntee jonkun, jolla on lukihäiriö:
– Eli joku, joka ymmärtää kuinka tärkeää tällainen koulutus on.
Koulutuslähettiläät
Työministeriön STAR:n täysin uusi arvio osoittaa, että koulutuslähettiläät ovat myös tie eteenpäin matalasti koulutettujen yleistaitokoulutuksessa.
Suurin osa hankkeista on onnistunut tuottamaan yhteistyötä oppilaitosten kanssa todellisen osaamisen arvioinnissa (RKV). Yhteistyösopimukset työvoimatoimistojen ja oppilaitosten välillä ovat olleet yhteistyön vahvuus.
Hanke on käynnistetty vahvistamaan työvoimatoimistojen koulutuksen edistämisen ja aikuisten oppisopimusohjelman toteutusta. Panostusmallin ydin on, että työvoimatoimiston koulutuslähettiläs jakaa koulutuksen edistämistä ja aikuisten oppisopimusjärjestelmää koskevaa tietämystä ja niiden käyttötapoja sekä vahvistaa yhteistyötä asianomaisten oppilaitosten ja työttömyyskassan kanssa.
Mukana on 21 kuntaa 19 paikallista hanketta koulutuslähettiläiden kanssa ja tulokset ovat olleet yksiselitteisen positiivisia.
On käynyt ilmi muun muassa, että koulutuksen edistämisen ja aikuisten oppisopimuskoulutuksen määrä on kasvanut interventiojakson aikana 84 prosenttia ja 53 prosenttia osallistuvien kuntien osalta. Vertailun vuoksi hankkeeseen osallistumattomien kuntien kasvu on 34 prosenttia ja 36 prosenttia.
Miksi ihmisen pitäisi osata lukea ajaakseen kuorma-autoa?
Lukemisen, kirjoittamisen ja laskennan lähettiläs Janni Glæselilla on kokemusta useista koulu- ja oppilaitoksista, muun muassa aikuiskoulutuksesta VUC:eissa. Siksi hän tietää kaiken ongelmista, jotka liittyvät matalasti koulutettujen valistamiseen ja motivoimiseen koulutukseen. Hankkeessa Jannin tehtävänä onkin tukea työvoimatoimistoja tiedolla siitä kuinka suuri yleisten perustaitojen tarve on monien tanskalaisten keskuudessa.
– Monet ihmiset ihmettelevät, kun esitän heille PIAAC-tutkimuksen luvut, hän sanoo, mutta kertoo, että työvoimatoimistot keskittyvät nyt siihen, osaako työtön lukea ja kirjoittaa, vai onko hänellä lukihäiriö.
– Työntekijät ovat tottuneet miettimään miksi rekan ajamista varten pitäisi osata lukea, kuten hän sanoo.
20 prosenttia roikkuu jarrussa
Siksi Janni Glæsel kuvailee työneuvojille toimialoittain, mitä yleisiä peruskompetensseja yksittäisten alueiden sisällä tarvitaan: Jos joudut työskentelemään esimerkiksi rakennusalalla, sinun tulee osata lukea työpiirustuksia, toimittajaluetteloita, laskea materiaalitarpeita ja muuta vastaavaa, ja siksi tarvitset FVU:ssa opetettavaa tanskan kieltä ja matematiikkaa.
– Kun opiskelin 100 vuotta sitten, tutkintoni oli lyhyt korkeakoulututkinto. Nykyään se on kandidaatin tutkinto. Ja nykyään yhä useammista ammattitaidottomista töistä on muuttumassa ammattitaitoa vaativiksi töiksi. Joten kaikkialla yhteiskunnassa koulutustaso on noussut, ja meidän on kyettävä tekemään enemmän pysyäksemme mukana kehityksessä, hän sanoo ja lisää, että tähän on yhdistettävä PIAAC-tutkimus, joka osoittaa, että noin 20 prosenttia jarruttelee kehitystä. Tämä luku ei todennäköisesti ole yhtään pienempi työttömien ollessa kyseessä:
– Meillä on siis haaste edessämme. Ja työskentelemme systemaattisesti tukeaksemme työvoimatoimistoja tietämyksellä ja konkreettisilla työkaluilla tätä varten. Mainitsen myös, että joka kymmenes koululainen edelleen pääsee peruskoulusta ilman yhdeksännen luokan edellyttämää osaamista. Tämä on yksinkertaisesti megaongelma – ja me vielä kutsumme itseämme tietoyhteiskunnaksi, hän sanoo.
Kyse on myös kansalaisistamme
Toinen osa-alue, jonka parissa Janni Glæsel on työskennellyt hankkeessa, on kouluttaa työneuvojia havaitsemaan, ketkä työttömät voivat hyötyä FVU:n kursseista. Työntekijöiden on usein vaikea ajatella ketään, mutta nyt he voivat vilkaista listoistaan, keitä pitää mielessä. Esimerkiksi he, jotka eivät ole käyneet 9. luokkaa; he, joilla ei ole ammattitaitoon johtanutta koulutusta; ja he, jotka ovat säännöllisesti työvoimatoimiston listoilla. He voivat olla myös niitä, joiden on vaihdettava alaa ja joilla on ehkä ruostunut 9. tai 10. luokan osaaminen. He ovat yleensä niitä, jotka “tarvitsevat niin sanottua lyijykynän teroitusta, kokevat osaavansa ja joilla on itsetuntoa, vaikka koulunkäynnistä olisi montakin vuotta’’, hän sanoo.
– Motivaatio on osa työvoimatoimistojen arkea. On motivoitava kansalaisia työhön, joka ei ehkä ole heidän mielestään hienointa. Silti kansalaisten motivoiminen koulutukseen voi olla haasteellista, Janni Glæsel sanoo
Hän on kuitenkin paljon positiivisempi nyt, kun koronan ja kesälomien jälkeiset aaltoilut ovat laantuneet. Hänen projektissaan on itse asiassa paljonkin edistystä. Organisaatio on pian paikallaan, ja parhaaksi tavaksi kouluttaa työneuvojia on osoittautunut yksittäisen asiantuntijan kouluttaminen kullekin osastolle. Tämä henkilö on eräänlainen paikallinen soihdunkantaja, joka tuntee nyt alueen ja tietää, mitkä ovat koulutusmahdollisuudet ja miten aluetta hoidetaan:
– Joten nyt homma alkaa rullata. Projektin kahdeksan ensimmäistä kuukautta olimme myöhässä, viivästyneitä, mutta nyt olemme todella aloittaneet, Janni Glæsel sanoo.
PSI-1:ssä, jonka takana on tietoyhdistys AOF, he tekivät tiivistä yhteistyötä matalasti koulutettujen ammattiliittojen ja työttömyyskassojen, työnantajajärjestöjen ja Tanskan kuntaliiton kanssa ja kouluttivat 31 000 työtöntä ja työllistä vuosina 2018–2020. Tänä aikana 70 prosenttia osallistujista on onnistunut haluamaan koulutustaan edelleen, kertoo AOF:n arvio.
Uudella hankekaudella tavoitteena on, että hankekauden loppuun mennessä noin 30 000 työttömälle ja työllistyneelle on tiedotettu mahdollisuudesta saada koulutusta ja että noin 20 000 työtöntä on istunut koulun penkkiin kahden vuoden jakson aikana, ja että myös sama määrä työllistyneitä on lähtenyt kouluttautumaan.
AOF aikoo saavuttaa “melko kunnianhimoisen tavoitteen” rakentamalla hyviä yhteistyökokemuksia muiden PSI-1-toimijoiden kanssa, eritoten palvelualan suurimpien yritysten kanssa.
Tähän pyritään myös pystymällä kertomaan tukimahdollisuuksista, kun haetaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä:
– On monia yrityksiä, jotka eivät ole tietoisia erilaisista rahoitusvaihtoehdoista, vaikka maksavatkin osaamisrahastoon, sanoo PSI-2:n projektipäällikkö Peter Bruhns. Hän selittää tarkemmin, että AOF tekee yhteistyötä osaamisrahastojen kanssa. Täällä he näkevät, mihin rahastoon yksittäinen yritys kuuluu, ja AOF:n työntekijät voivat siten paremmin kertoa vieraillessaan yrityksille, mistä he voivat hakea koulutustukea.
– Kuten työvoimatoimistoissakin tehtiin, myös aivan perustaitoihin on panostettu: Jos perustaitoja ei ole, voi silti luultavasti osallistua yhtä monille kursseille, mutta pidemmän päälle se ei toimi, Peter Bruhns sanoo.
