Kuva1: Syväsivistys ja planetaarinen pedagogiikka – kokonaisvaltainen prosessikuvaus (Erkka Laininen & Björn Wallén 2021)
TAUSTAA
Vapaa Sivistys ry toteutti keväällä 2021 Syväsivistys ja planetaarinen pedagogiikka – koulutushankkeen, jonka tavoitteena oli tehdä radikaalisti uudenlainen yhteistoiminnallinen tutkimusmatka sivistyksen ytimeen 2020-luvun planetaaristen haasteiden kohtaamisessa. Hanke oli suunnattu kaikille vapaan sivistystyön toimijoille ja se toteutettiin Opetushallituksen täydennyskoulutusrahoituksella. Hankkeen yhteistyötahoja olivat Suomen Kansanopistoyhdistys ry, Bildningsalliansen rf., Kansalaisopistojen liitto ry, Opintokeskukset ry sekä Opetus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiö – OKKA-säätiö sr.
Koulutuksen tavoitteena oli rakentaa ymmärrystä syväsivistyksen ja planetaarisen pedagogiikan olemuksesta ja tunnistaa uudenlaisia tulevaisuustaitoja. Koulutuksessa kokeiltiin lähestymistapaa, jossa luotettiin yhteisluovaan (co-creation) prosessin ja pienryhmien itseorganisoitumiseen. Perinteisestä täydennyskoulutuksen mallista poiketen koulutuksella ei ollut selkeitä ennalta määriteltyjä oppimistavoitteita, ja aineistojen jakamisessa käytettiin käänteistä oppimista (flipped learning). Myöskään yhteisluovalle prosessin tuloksille ei asetettu tulostavoitteita. Tällä tavoin mahdollistettiin uuden ymmärryksen nouseminen koulutuksen osallistujista ja heidän välisestään vuorovaikutuksesta.
SYVÄSIVISTYS JA PLANETAARINEN PEDAGOGIIKKA – TUTKIMUSMATKAN YHDESSÄLUOMISEN MALLI
Syväsivistys-hankkeen lähtökohtana oli ekologisen eheyden tavoittelu, jota hahmottaa kolmen sisäkkäisen ekologian malli (ihminen <-> yhteiskunta <-> planeetta). Päämääränämme oli synnyttää uutta ymmärrystä tämän aikamme kaipaaman sivistyksen olemuksesta, jota voi kutsua syväsivistykseksi. Lähdimme rohkeasti avartamaan perinteisiä oppimisen tapoja rationaalisesta yksilökeskeisestä oppimisesta yhteisluovaan työskentelyyn, jossa hyödynnetään laajempia tietämisen tasoja (mieli, keho, sielu).
Kaiken alku ja ihmisen suhde ympäröivään todellisuuteen kumpuaa ihmisestä itsestään. Työskentely käynnistyi yksilötasolla omaan sisäiseen maailmaan tutustumisena. Pyrkimyksenä oli tunnistaa oma sisäinen ääni ajatusten, tunteiden ja kehon viestien tasolla. Tätä kautta pääsimme kiinni siihen, mikä on oleellista ja merkityksellistä. Sen vastapainoksi muodostuivat nykyiset ajatus- ja toimintamallit, joista pyrimme irrottautumaan. Työskentelyn kannalta ratkaisevan tärkeää oli osallistujien avautuminen ja uskallus tunteiden ja kokemusten jakamiseen.
Uusi ei synny ihmisessä itsessään, vaan ihmisen välisessä tilassa. Tämä oivallus oli keskeistä pienryhmissä tapahtuneen yhteisluovan työskentelyn onnistumiselle. Toinen tärkeä lähtökohta oli ryhmien prosessin itseohjautuvuus. Työskentelylle ei annettu selkeitä tavoitteita, vaan annettiin prosessin kulkea sinne mihin se ryhmän emergenssin mukana ohjautui. Opimme toistemme kohtaamista, kuuntelemista ja ajatusten, tunteiden ja kokemusten jakamista. Tärkeä havainto oli se, että tietäminen sai uusia muotoja: tieto ei enää siirtynyt ihmisten välillä sanoitettuna asioina vaan pikemminkin tunteiden ja kehollisen vuorovaikutuksen synnyttämän resonanssin kautta. Ryhmän yhteisenä tuotoksena syntyivät kompassit, joihin jokainen ryhmän jäsen toi oman yksilötasolla tunnistamansa voiman. Ne kuvasivat täysin uniikkeja ja uudenlaisia orientaatioita nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Yhteisluovan työskentelyn ytimessä oli voimien jakaminen ja ymmärtäminen. Siirryimme samalla seuraavalle tasolle, jossa yksittäisistä voimista syntyi itseään suurempia kokonaisuuksia – kompassi tai työkalupakki elämässä toimimista varten.
Kolmatta vaihetta voi kuvata kennon tai kennoston rakentamisena. Tässä vaiheessa pienryhmät jakoivat tuotoksensa. Yhteisluovan työskentelyn synnyttämä moninaisuuden rikkaus avautui. Luontaisella tavalla ryhmien välillä syntyi liittymistä muihin ja resonanssi vahvistui. Syntyi tunne uuden, olemassa olevan ylittävän ymmärryksen rakentumisesta. Olemme neljännen vaiheen kynnyksellä, jossa uudet orientaatiot leviävät ”elämän verkkoon”. Tämä mahdollistuu voimien harjoittamisella omassa elämässä – perheenjäsenenä, työyhteisön jäsenenä, kansalaisena ja planeetan asukkaana. Voi ajatella, että Syväsivistys-hanketta vastaavia oppimisyhteisöjä nousee eri puolilla yhteiskuntaa ja yhteisluovan prosessin kautta ne synnyttävät uutta ymmärrystä sivistyksestä. Elämän verkko on paikka, jossa yhteisöjen jäsenet kohtaavat ja voimistavat verkossa tapahtuvaa resonanssia. Tämä resonanssi voisi olla se voima, jonka avulla kulttuurimme uudistuu. Kuva 1: Syväsivistys ja planetaarinen pedagogiikka, Erkka Laininen & Björn Wallén
PROSESSIN VAIHEET
* Perehdytys syväsivistykseen ja flippausmateriaalin kokoaminen
Työskentelyn viitekehyksenä toimivat syväsivistys ja planetaarinen pedagogiikka, joiden synnyttämiä mielikuvia osallistujia pyydettiin hahmottelemaan koulutuksen ennakkotehtävänä. Hankkeen vetäjänä toiminut Björn Wallén jäsensi ensimmäisessä verkkotapaamisessa 26.1.2021 koulutuksen osallistujille syväsivistyksen ja planetaarisen pedagogiikan olemusta:
- Ekosysteeminen oppiminen ja eri kontekstien tulkinta
– Ihminen on ekosysteemi osana laajempaa ekosysteemiä.
– Kasva oppimisessasi!
– Sivistyksen kontekstisidonnaisuus. - Monikerroksellinen ymmärrys kestävän tulevaisuuden luomisesta
– Syvärakenteiden tunnistaminen.
– Kasva kansalaisuudessasi!
– Sivistys, digitalisaatio ja tekoäly AI (Big data vs Deep data) - Katsomuksellinen dialogi maailmankuvien muutostilanteessa
– Minän & toiseuden dialogisuus.
– Kasva katsomuksessasi!
– Sydämen sivistys
Syväsivistyksen ja planetaarisen pedagogiikan määrittely jätettiin koulutuksen alussa tarkoituksellisesti hyvin avaraksi. Prosessin käynnistyksessä ei enää puhuttu koulutuksesta vaan yhteisestä tutkimusmatkasta, johon myös hankkeen suunnittelijat ja kouluttajat osallistuvat vertaisoppijoina. Tutkimusmatka on nimensä mukaisesti matka, jonka lopputulos ei ole selvillä matkalle lähdettäessä. Vain tutkimuksen kohde – syväsivistyksen ja planetaarisen pedagogiikan syvempi ymmärtäminen – oli määritelty. Osallistujilta toivottiin avointa heittäytymistä mukaan luovaan ja yhteiseen prosessiin, jossa yhdistetään tietoa osallistujien kokemukseen todellisuudesta. Keskeinen osa prosessia oli tiedon, kokemusten, tunteiden ja kehollisten viestien jakaminen.
** Yhdessäluomisen työpaja
Ryhmän prosessin käynnistäjänä toimi 17.2.2021 toteutettu työpaja, jonka kulku rakennettiin Terhi Takasen kehittämän Yhdessäluomisen ote (CoCreative Process Inquiry) -menetelmän pohjalta (kuva alla). Työpajan suunnittelua ja toteutusta ohjasivat Terhi Takanen ja Mika Kantonen. Työpaja toteutettiin koronatilanteen takia webinaarina. Kuva 2 liittenä kertoo käytetystä menetelmästä, Terhi Takanen & Seija Petrow
Työpajan käynnistyksessä osallistujia orientoitiin hahmottamaan syväsivistystä prosessina, joka koskettaa ihmisessä kaikkia tietämisen tasoja. Lähestymistapoja haettiin mm. Arne Naessin syväekologian määrittelystä: ”Syväekologia ilmenee syvän kokemuksen, syvän ihmettelyn ja syvän osallistumisen kautta.” ”Puhumme koulutuksesta (utbildning). Mielestäni meidän pitää puhua myös sisäsivistyksestä (inbildning), jota edustavat sisäiset arvot kuten ihmettely, luovuus ja mielikuvitus.” (Arne Naess.) Tähän analogiaan rakentuu Björn Wallénin luoma syväsivistyksen käsite.
Työpajassa jaettin osallistujan sekä kartanlukijat (ohjaajat) neljään ryhmää, jossa jokainen ryhmä käytti CoCreative Process Inquiry-menetelmän lähtökohtana ryhmäprosessia varten yhteinen eettinen kompassi. ks. Kuva 3 esimerkki ryhmä Maapallolaiset. Jokainen osallistuja oli siihen mennessä käynyt läpi yhdessäluovan menetelmän eri vaiheet: tiedostaminen – vapautuminen – kirkastaminen, ja edessä oli neljäs vaihe: harjoittaminen pienryhmissä.
*** Pienryhmätyöskentely
Yhdessäluomisen työpajan jälkeen työskentelyä jatkettiin päivän aikana muodostetuissa ryhmissä noin kahden kuukauden ajan. Ryhmät saivat keksiä itselleen omat nimet, jotka kuvastivat ryhmän yhteistä tunnetta ja tilaa. Nimiksi tulivat Sammalsäie, Sivistysliiga, Pulppuava lähde ja Maapallolaiset. Pienryhmät toimivat kuten e-opintopiirit (e-studiecirklar) jaetun asiantuntijuuden periaatteiden mukaan.
Ryhmien työskentelylle ei asetettu ennakkoon täsmällistä tulostavoitetta eikä prosessia raamitettu kovin tarkasti. Tällä pyrittiin mahdollistamaan ryhmästä nousevat uudet ideat ja ratkaisut. Ryhmän prosessissa kuvastui yhteisen tutkimusmatkan idea, joka sisälsi epävarmuuden tilaan ja välillä oman mukavuusalueen ulkopuolelle sukeltamista. Epävarmuuden tilassa kokonaisuuden osat ovat liikkeessä ja voivat järjestyä uusilla tavoilla. Tämä havainto on emergentin yhteisluovan prosessin ytimessä. Lempeästä kaaoksen tilasta nousivat esiin ryhmien tärkeiksi kokemat teemat, joita lähdettiin työstämään yhdessä eteenpäin. Ryhmien työskentelyn tukena käytettiin Howspace-ympäristöä, joka mahdollisti keskustelun ja aineistojen lataamisen yhteiseen tilaan. Ympäristössä oli mahdollista vierailla myös toisten ryhmien keskusteluissa ja aineistoissa. Ryhmät pitivät lisäksi virtuaalitapaamisia.
Sammalsäie-ryhmä valitsi teemaksi: Luontoyhteys linssin läpi, ja kävi vilkasta keskustelua eri näkökulmista ja valta-asetelmista. Sivistysliiga kehitti yhteisen Sivistyspelin geo-kätkön (geo-caching) logiikalla. Sivistyspeli on rakentunut ryhmän jäsentelyn mukaisesti neljälle osaan (ilmansuuntaan): 1) Mitä voin toivoa (omaan identiteettiin liittyvät kysymykset)? 2) Miten olla osana luontoa?, 3) Miten olla osana yhteisöjä? 4) Mitä voin tietää?. Tarkemmat kuvaukset sivistyspelin osa-alueista sisältyvät Sivistyspelin ohjeista osoitteessa bit.ly/sivistyspeli. Ks Kuva 4: Sivistyspeli.
Pulppuavassa lähteessä yhdistävä tarve tuntui suuntautuvan työyhteisöön. Jo alkutaipaleella meitä kiinnostivat mm. tällaiset kysymykset: Miten avarakatseisuus ja luottamus syntyvät yhteisössä? Kehollinen luottamus on eri laatuista kuin älyllis-rationaalinen, sillä se rakentuu hyvin alkukantaisesta ihmisyydestä ja ruumiillisuudesta. Kun kehoa ei tunneta, väärinymmärryksiä ja -tulkintoja tulee enemmän. Monet kokevat myös huonommuutta. Kuinka tavoitetaan kokonaisena ihmisenä olemisen tilaa? Miten tällaista tilaa saa vietyä ihmisille, joille se ei ole lainkaan selvää? Miten tehokkuuteen ja minuuttiaikatauluun viritetystä työnteon tavasta on mahdollista avata tila holistiselle yhdessäluomiselle?
Ryhmä työskenteli keskelle työpäiviä sovituissa virtuaalitapaamisissa sekä niiden ulkopuolella pääpiirteittäin seuraavasti:
- ”Kotitehtävänä” tuotimme ajatusvirtamaista kuvaa ja tekstiä, joka kumpusi omista kokemuksista sekä yhteisen kompassin synnyttämistä tuntemuksista suhteessa omaan työhön/kutsumukseen/ muuhun elämään. Tämä teki näkyväksi sekä itsellemme että toisille omia kokemuksiamme ja merkityksiämme.
- Samalla kun omaan materiaalipankkiimme alkoi virrata kokemuksellisia tuotoksia, ryhmä päätti lähteä – itsekseen ja parin kanssa – vahvistamaan kompassin voimia jokapäiväisessä työssä ja
tekemään siihen liittyviä harjoitteita. Jokaiselle parille luotiin Howspaceen omat chat-boksit, joihin tuotiin kokemuskuvauksia voimien harjoittamisesta (yksin ja pareittain). - Ryhmän ajatuksista ja kokemuksista kertovista valokuvista ja ydinsanoista koostettiin musiikillinen video sekä pulppuava Power Point -diasarja esitettäväksi webinaareissa kaikille koulutukseen osallistujille ja sidosryhmille. Audiovisuaalisia esityksiä täydensi ryhmäläisten suunnittelema ja fasilitoima osallistava keskustelu.
Maapallolaisten työskentely käynnistyi virtuaalitapaamisella, jossa jokainen ryhmän jäsen taustoitti vuorollaan omia tulokulmiaan ja yhteiseen kompassiin tuomaansa voimaa. Tavoitteena oli syventää ryhmän keskinäistä ymmärrystä kompassin kokonaisuudesta. Tapaamisessa sovittiin, että jokainen ryhmän jäsen tuottaa Howspace-keskusteluun ajatuksia ja kuvia omasta voimastaan, ja teemoiksi muodostui Rauha, Aika, Rakkaus, Viisaus, Olennainen, Lempeä räjäytys ja Avaa tulevaisuus.
Ryhmän seuraavassa virtuaalitapaamisessa jaettiin ajatuksia ryhmän jäsenten tuottamista kuvauksista ja pohdittiin voimien välisiä yhteyksiä. Lähdettiin hahmottamaan ryhmän tuotosta, joka yhdistäisi kompassin voimat. Ajatusten reflektoinnissa syntyi yhteinen näkymä saarimatkailusta. Matka-metaforan ideana oli se, että ainoastaan ottamalla etäisyyttä nykyiseen pystyy näkemään asiat uudella tavalla. Ryhmä keksi, että uuden näkökulman tuoman viisauden voi lähettää postikortissa terveisinä nykyhetken rajoituksissa kamppailevalle minälle. Ryhmän kompassin voimista muodostettiin saaristo, jonka saaria olivat Rauha, Aika, Rakkaus, Viisaus, Olennainen, Lempeä räjäytys ja Avaa tulevaisuus. Ryhmän jäsenet tekivät saarille mielikuvitusmatkan ja aistivat saarilla vallitsevia tunnelmia.
